Kyynärpää taktiikkaa

Kun ympärillä myrskyää ja silloin kun uskosi ja voimasi ovat heikoimmillaan, muista, että sinä et ole yksin taistelussasi.

Hengellisen sodankäynnin todellisuus elämässämme on usein enemmän totta, kuin siitä uskalletaan puhua. Raamattu kuitenkin opettaa meille, että vihollinen vaeltaa ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura. Se odottaa meidän heikkoja hetkiä, milloin iskeä. Se on veljien syyttäjä, joka esittää ja etsii syytöksiä Jumalan omia vastaan. 

Mitä lähempänä siis kuljemme Jeesusta ja enemmän astumme kohti Jumalan meille antamaa tarkoitusta, vihollinen kyllä huomaa sen. Ja se pyrkii kohdistamaan hyökkäyksensä ihmissuhteisiimme, uskoomme, töihimme, terveyteenme, talouteemme ja itsetuntoomme.

Suurimpia virheitä mitä voimmekin tehdä, kun tunnemme olevamme piirityksessä ja hengellisen sodan keskellä, on menettää uskomme Jumalan lupauksiin.

Vihollinen ei kuitenkaan ole suoranaisesti elämämme perässä, sillä riittää kyllä siihen mieleistään täytettä, mitä se yrittää tarjota; sen sijaan se on meidän uskomme perässä Jumalaan. Ja mitä enemmän annamme hyökkäysten horjuttaa uskoamme Jumalan lupauksiin, sitä riskialttiimpia olemme kaikenlaisen häirinnän onnistumiselle.

Vihollinen haluaa erottaa meidät uskostamme, jotta eläisimme vain älymme ja tunteidemme varassa ja siinä se onkin alati valmis auttamaan. Vihollinen pyrkiikin tuomaan negatiivisia olosuhteita elämäämme ja vahvistamaan tuntemuksiamme niistä. Ja mitä enemmän katsomme ja vatvomme negatiivisia olosuhteitamme, sitä enemmän ne kuluttavat uskomme ja horjuttavat luottamustamme Jumalaan.

Erityisesti vaikeuksien keskellä olisi joka päivä hyvä syventyä rukoukseen ja Raamattuun ja ruokkia uskoamme hengellisillä ja vahvistavilla asioilla, mitä ne kenellekkin sitten on.

Sillä ei ole niin, että kerran tullessamme uskoon emme tarvitsisi Pyhällä Hengellä täyttymistä tai jatkuvaa elämän leivän syömistä. Vaikka paastolla onkin välillä paikkansa, emme voi silti olettaa ruokkivamme kehoammekaan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa olettaen sen pysyvän terveenä.

Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene, ole hiljaa!” Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Hän sanoi heille: ”Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” 

Markus 4:39-40

Vihollinen pyrkii keskittämään katseemme olosuhteisiin Jeesukseen katsomisen sijasta. Kun opetuslapset olivat järvellä, [huomiona että osa heistä oli ammattikalastajia] he pelästyivät myrskyä, vaikka Jeesus oli heidän kanssaan. He eivät luottaneet siihen, että Jumalan Poika tiesi mitä tulee tapahtumaan ja jos itse Jumalan Poika ei pelkäisi, vaan nukkui makeasti; heidänkään ei tarvitsisi pelätä.

Katseen kiinnittäminen olosuhteisiin, esteisiin ja murheisiin vie meitä aina kauemmaksi Jumalasta. Jeesus antoi tästä aiheesta myös toisen näytöksen Matteuksen luvussa 14, kun Hän pyysi Pietaria kävelemään veden päällä luokseen. Pietari pysyi niin kauan veden pinnan päällä, kun hän katsoi Jeesukseen. Sen sijaan olosuhteisiin katsominen sai hänen pelkonsa ja epäilyksensä nousemaan ja hän alkoi vajota.

Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?”

Markus 4:38

Kuten opetuslapsien tapauksessa, olosuhteisiin katsominen saa meidät myös pahimmillaan syyttämään Jumalaa siitä, että Hän ei edes yritä puuttua tilanteeseen tai Häntä ei kiinnosta, mitä meille tapahtuu.

Ystävät, me tarvitsemme Raamatun sanalla täytettyjä sydämiä, jotta elämän myrskyjen edessä ja vihollisen läyhätessä vieressä emme alkaisi epäilemään, vaan muistaisimme Jumalan hyvät lupaukset. 

Veneessä ollessaan, Jeesus ei alkanut kauhomaan sisään myrskynnyttä vettä pois, kuten opetuslapset olisivat ehkä tehneet tai jo aloittaneet, sen sijaan Jeesus puhui myrskylle ja käski sen vaieta.

Jeesuksen ristintyön myötä meillä on myös Hänen nimessään auktoriteetti näkymättömiin hengellisiin asioihin sekä voima Hänen nimessään käskeä vihollista häipymään.

Jeesus on meidän kanssamme tänäkin päivänä odottamassa, että Pietarin lailla uskallamme ottaa askeleita eteenpäin, myrskystä huolimatta.

Vihollisen meille tarjoamat vaihtoehdot on aina konkreettisia, silminnähtäviä ja maallisia. Se haluaa meidän luottavan rahan, materian tai maineen tuomaan turvaan. Se käyttää myös aseinaan pelkoa, toivottomuutta, huonoa itsetuntoa, tuomitsemista, epävarmuutta, tietämättömyyttä, epäuskoa ja epäilystä.

Pelon, epäuskon ja epäilyksen sietäminen ja sille antautuminen tarkoittaakin, että uskomme ristin voimaan alkaa murentua. Siksi niin tärkeää on, ettemme anna minkään meidät Jeesuksesta erottavan tai minkäänlaisten ajatusten, jossa joudumme kyseenalaistamaan Jumalan hyvyyden edes tulla mieliimme.

 

Jeesuksessa meillä ei ole mitään pelättävää. Hän on luvannut olla kanssamme ja mikään ei voi erottaa meitä Hänestä. Vihollinen on kiusaaja, valehtelija ja huijari. Se yrittää saada meidät aina luopumaan toivosta ja Jumalasta.

Vihollinen pyrkii myös tuomaan meille huonoja ja masentavia uutisia ja yrittää saada asiat näyttämään huonommilta, kuin ne todellisuudessa ovat. Jeesuksen vastaus meille kaikille kuitenkin tänäänkin on, älä pelkää.

Älä siis lannistu, älä anna pelon tai itsesäälin ottaa valtaa, vaan luota Golgatan veren voimaan. Kuten opetuslasten kohdalla, usko lakkaa toimimasta, kun pelko saa vallan. 

Siirrä katseesi Jeesukseen. Maailman luomisen alusta Hän ei ole tehnyt yhtäkään virhettä, eikä epäonnistunut missään lupauksissaan tai profetioissaan. Eikä Hän epäonnistu sinunkaan kohdallasi. Rukoile, pyydä Pyhän Hengen täyteyttä, lue sanaa, kuuntele saarnoja ja julista Golgatan veren voimaan yllesi ja asioittesi ylle. 

Uskossa olessasi, Jeesus on sun kanssa tänään, huomenna ja jokaisena päivänä ja Hän näkee kaiken mitä ympärilläsi tapahtuu ja tietää mitä tulossa on ja silti Hän sanoo sinulle, älä pelkää 🩷

Vihollista ei siis juuri kiinnosta häiritä tapakristittyjä, puolella sydämellä eläviä tai niitä, jotka eivät uskossa edes ole, sillä he ovat jo vihollisen hallinnassa tavalla tai toisella.

Vihollinen keskittyy niihin, jotka tosissaan seuraavat Jeesusta. Mitä enemmän siis kuljemme uskossa, lupauksissa, siunaten ja rukoillen ihmisiä, sitä enemmän se on raivoissaan.

Siitä syystä minä myös tätä kaikkea kärsin enkä sitä häpeä, sillä minä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee säilyttämään siihen päivään asti sen, mikä on minun haltuuni uskottu.

2. Timoteus 1:12

Paavali oli voimallinen kutsumuksessaan ja sanoi olevansa kutsuttu saarnaajaksi, apostoliksi ja pakanoiden opettajaksi. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisäsi kärsivänsä asiasta jatkuvasti.

Vihollinen yritti jatkuvasti tuhota Paavalin työtä, pahentaa olosuhteita ja saada luopumaan häntä kutsutaan. Ja silti vihollinen joutui toteamaan, että mitä enemmän se riisti, kiusasi, vangitsi, pahoinpiteli ja häiritsi, sitä enemmän Paavali menestyi ja vahvistui uskossaan.

Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. 

Efesolaiskirje 6:10-12

Mikään taistelu ei ole liian suuri Jumalalle. Kaikissa elämämme asioissa Jumala on turvamme ja voimamme, aina läsnäoleva apu hädässä. Eikä vain apu, vaan Jumala taistelee taistelut puolestamme.

Syy siihen, miksi Paavali ei kärsinyt tappioita hyökkäyksissä, oli kenties se, että hän oli tehnyt päätöksen, ettei hän pysähtyisi tai luovuttaisi.

Koska vihollinen yrittää syrjäyttää meidät kilpailusta kyynärpää taktiikalla, tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa taisteluissamme. 

Lohdullista kuitenkin on, että vihollinen ei voi pakottaa meitä luovuttamaan. Valinta on yksinomaan meidän käsissämme. Ja Jeesus lupaa pitää meistä kiinni, vaikka otteemme irtoaisi. 

Ja Jeesus on se, jolla on valta jokaisen myrskyn yli ja Jeesus on se, joka sanoo meidän jokaisen myrskyjen kohdalla katsomallaan oikealla hetkellä, nyt riittää 🩷