Häpeän kahleet
Meillä jokaisella on varmasti muutamia lempivaatteita. Itsellä tuntuu, että juuri nuo lempivaatteet ovat alttiimpia tahroille. Sellaisille, joita ei saa sappisaippuallakaan hangattua pois. Kuinka turhauttavaa, että samantekevät tai ei niin kivat vaatteet tuntuvat aina välttyvän tahroilta.
Häpeä on kaikista ihmisen tunteista tahran kaltainen. Näkyvillä, ruma ja aina siinä muistuttamassa itsestään. Se on voimakas, sosiaalinen tunne, joka usein liittyy pelkoon tuomituksi tulemisesta tai riittämättömyydestä, nolouden tai nöyryytyksen tunteesta. Vaikka meidän kuuluukin tuntea tervettä häpeää silloin, kun toimimme väärin, usein meitä ihmisiä kahlitsee kuitenkin vääränlainen, muiden meille syöttämä negatiivinen tuomio itsestämme.
Häpeä on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Häpeälle jatkuva alistuminen vie meidät usein jatkuvaan häpeän kierteeseen. Se vie katseemme pois Jeesuksesta, pois rististä ja tilaan, jossa alistavat äänet saavat meissä voiton.
Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne
Heprealaiskirje 12:2-3
Kääntäisimmekö tänään katseemme Jeesukseen ja katsoisimmeko suoraan Hänen Pyhiin kasvoihinsa? Pyytäisimmekö Häntä poistamaan kaiken sen häpeän, jota kannamme? Ja kertoisimmeko häpeällemme kuinka suuri Jeesus meillä on? Kiinnittäisimmekö katseemme Jeesukseen, joka, kuten Isä rakastaa meitä juuri tällaisina, ristintyön myötä täydellisinä ja virheettömiä?
Ehkä voisimme hyväksyä sen, mitä kenties lapsuudessa tai muulloin tapahtui ja lakata antamasta sen enää määritellä identiteettiämme. Ja siihen saamme pyytää Jeesukselta työkaluja avuksi käsitellä asioita. Saamme pyytää haava kerrallaan Häntä paljastamaan syyt niihin ja parantamaan. Saamme pyytää myös voimaa antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä kohtaan väärin tehneet.
Sillä häpeä vaikuttaa sekä elämänlaatuumme, että kutsumukseemme monin tavoin. Häpeää voi olla niin monenlaista riippuen kasvuympäristöstämme ja kulttuuristamme. Kenties meillä on ollut vanhemmat, jotka ovat määrittäneet uravalintaamme, puoliso, joka on alistanut meidät tai lapsuudessa päähämme iskostetut moitteet kelpaavuudestamme, ovat luoneet vääränlaisen minuutemme.
Myös vihollinen usein haluaa saattaa meidät mielentilaan, jossa se voi ohjailla päässämme olevaa ikäänkuin teatterinäytelmää. Näytelmää, jossa uskomme kaikki vihollisen valheet itsestämme ja muiden paremmuudesta. Enkä tarkoita Raamatun tarkoittamaa tervettä muiden pitämisestä parempana ajatusmallia, vaan alistavaa, lannistavaa ja lamauttavaa tunnetta, jonka myötä alamme uskoa, ettei meidän kannata edes yrittää mitään, uskomusta ettei kukaan pidä meistä ja epäuskoa Jumalan suunnitelman edessä uskoen, ettei siitä kuitenkaan mitään meidän takia tule.
Meidän on alettava korvaamaan se, mitä olemme uskoneet häpeästä, Raamatun totuuksilla. Meitä rakastetaan. Meidät on valittu. Me olemme Kuninkaan tyttäriä ja poikia. Ja Isä sanoo sanassaan meistä:
Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä
Jesaja 49:16
Useampi englanninkielen käytös käyttää jakeessa piirtämis sanan sijasta kaivertamis sanaa. Mikä valtava kunnianosoitus! Pyhä ja Kaikkivaltias Jumala on kaivertanut omiin käsiinsä nimemme! Ja Hän sanoo, että kaikki meitä kohtaavat muurit ja esteet ovat alati Hänen näkökentässään. Kuinka ihmeellistä, että Pyhä Jumala tekee jotain sellaista! Meidän persoonamme, kuvamme, esteemme, olosuhteemme, menneisyytemme, syntimme, heikkoutemme ja tarpeemme on Hänen silmiensä edessään alati. Ja silti Hän päätti kaivertaa nimemme käteensä!
Jos siis Kaikkivaltias Jumala ei häpeä mitään meissä, miksi meidän itsemme pitäisi? Jos Kaikkivaltias Jumala kulkee iloiten taivaissa käden kanssa, jossa lukee Hänen rakkaiden lapsensa nimet, miksi meidän pitäisi kulkea pää painuksissa kokien riittämättömyyttä? Jos Jeesus ristillä, ruoskittuna, piestynä, alastomana ja häpäistynä ajatteli, että kärsimys on meidän tähtemme niin arvokasta, miksi meidän pitäisi luulla, että olemme jotain ylijäämä kamaa, sopimattomia Jumalan valtakuntaan?
Enkä tarkota, että meidän pitäisi olla vääränlaisesti ylpeitä, mutta meidän tulisi ymmärtää todellinen ja oikea identiteettimme Kristuksessa. Ja se, ei ole meidän kenenkään kohdalla mitään häpeällistä.
On selvää, että kuten Raamattu kertoo, me tulemme kokemaan tässä maailmassa väheksyntää, pilkkaa ja vainoa. Niin koki myös Jumalan Poika ja itseasiassa Jumalakin kokee tavallaan päivittäin. Meidän on kuitenkin ripustettava identiteettimme, toivomme ja luottamuksemme siihen Totuuteen, joka ei meitä koskaan hylkää. Häneen, joka kaikessa tahtoo parastamme. Häneen, joka taivaissa ilman häpeää toteaa enkeleilleen meistä, katso siinä on Minun rakas tyttäreni/ poikani 🩷
Kuten usein pelkotilat, häpeän tunnekkin kannattaa kohdata ja yrittää käsitellä pois. Moni meistä myös kantaa ylisukupolvisia traumoja perheessään.
Katsoessamme eväitä, jotka omat vanhemmat tai muut meitä loukanneet saivat elämäänsä, emme usein liioin voi heitä syyttää virheistään. Moni meistä on myös saattanut kuulla lapsena klassisen lauseen, sinusta ei koskaan tule mitään.
Se on ansaitsematon tuomio, joka saattaa määrittää koko tulevaisuutemme. Ja se on täysin ristiriidassa Raamatun sanan kanssa.
Sinä olet, rakas lukijani Jumalan silmäterä. Sinä olet olet tarkoituksella ja täydellisesti luotu Jumalan hyviin tarkoituksiin. Sinussa ei ole mitään viallista tai vääränlaista.
Ja Jumala on antanut meille rutkasti taitoja, lahjoja ja hyviä ominaisuuksia. Ehkä emme ole niitä vielä löytäneet tai ne on jo torpattu lapsena virheellisinä, mutta Jumala haluaa tänään meitä muistuttaa niistä.
Meidän Jumalamme ei kiusaa ketään, Hän ei anna toiselle enemmän ja sortaa toista. Hän ei luo virheellistä eikä väärää. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä ja kuten hyvä isä, Hän haluaa antaa rakkaita ja ihania lahjoja lapsilleen. Ja Hän iloitsee, kun näkee meidän käyttävän ja iloitsevan niistä.
Hän myös on nähnyt kaiken sen vääryyden, jota olemme saaneet elämässämme kohdata. Kyljissään, Hän on ruoskan iskujen lailla tuntenut kaikki meihin kohdistuneet pahat sanat ja teot. Ja Hän tietää sinunkin kipusi, nosta siis pääsi ja katso mitä hyvää Hän haluaa kauttasi tehdä. Katso, mitä hyvää Hän haluaa näyttää sinussa olevan.
Ehkä aloitat kesken jääneet musiikkiopintosi tai tartut siveltimeen? Ehkä kyseessä ihmispelkosi tai esiintymisjännityksesi murtuminen?
Isän käsi ei koskaan ole liian lyhyt auttamaan, eikä Hänen rakkautensa meitä kohtaan lopu milloinkaan.
Ja Jeesus kulkee kanssamme. Hän odottaa, että katsomme Häneen ja tunnistamme Hänen läsnäolonsa. Häpeä on jo ristillä voitettu, joten Jumalan lapsena, häpeä ei näytä hyvältä sinussa eikä minussa. Häpeä ei kuulu Jumalan Valtakunnan lapsille ja Jumalan tahto on, että pääsemme eroon meitä painavista vääristä tunteista ja luuloista.
Minä olen tässä, Minä tahdon parantaa sinut. Minä olen sinut rakkaudessa luonut. Sinussa ei ole mitään väärää tai viallista. Synti sinussa vääristää peilikuvasi. Mutta minä olen syntisi voittanut ristillä. Sinun on aika uskoa uusi identiteettisi.
~
🎧 Toisen silmin - Eve & Ossi 🎶
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä.
Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
Jesaja 54:4-5
Kommentit
Lähetä kommentti