Kutsu työntekoon!

Näky ruskean värisestä, lehtien peittämästä maasta. Maasta, jossa ei pitäisi mitään kasvaa on muutama krookus puhjennun kasvuun ja paljon nuppuja. 

Saatu sana:

Kevät luo ihmisessä uutta, kukat puhkeavat ja maa herää. Niinkuin Minäkin luon teissä uutta.

Versolla olette, mutta puhkeaminen puuttuu. Nouskaa ja kasvakaa te Herran omat. Työtänne tarvitaan, käsiä jotka koskettavat, pimeyden yöstä nouskaa! Sorretut saavat armon ja ne jotka mitään eivät ole, nousevat ja loistavat. Te olette kevät. Lupaus paremmasta! Nouskaa ja lähtekää minun kansani! Aikanne on tullut!

Maa joka on kuollut, virkoaa. Maa josta mitään ei pitäisi syntyä, herää eloon. Oraalla olevalle on annettava elämän vettä. Silmut aukenevat ja rakkaus totuuteen syttyy. Lupaus on pidetty. 

Kevät on lähellä. Paha joutuu väistämään Herran omia. 

Teissä ei saa olla pelkoa. Vapauteen olette kutsutut. Kuin Joona, joka kalan vatsassa ollessaan ei tuntenut pelkoa, ainoastaan Herran äänen. Kalan vatsa on nykyinen maailma, se nielee teidät, jos jäätte siihen kiinni. Se turmelee jokaisen, joka alistuu pelolle. Teissä on Jumalan sinetti, te olette turvassa! Nouskaa ja menkää!

Ympärillä oleva kuihtuu ja lakastuu, teistä loistaa valo.

Näky jatkuu. Musta pilvi tulee maan ja kaiken ylle. Se pimentää kaiken, kylmyys tuntuu näyssäkin iholla, pimeys on kaikkialla. Mutta oraat ja nuput ovat puhjenneet, krookukset ovat loistossaan ne hehkuvat ja loistavat vaikka valoa ei ole. 

Jatkui seuraavana päivänä:

Ette kukkineet ajallanne, joten teidät korjataan pois, rikkaruoho lakastuu - vahvat säilyvät. Imekää vartenne täyteen Jumalan sanaa ja lohtua. Te ette kaadu myrskyssä, kun juurenne ovat oikealla maaperällä. Minä kylvän satoa, ne tulevat oraalle, mutta ne lakastuvat, jos eivät saa elämän vettä. Teissä on sitä vettä, pursukoon maljanne ylitse vuotavina. Antakaa ja auttakaa, pelastakaa ja nostakaa!

Sanan nälkä on kylvetty jokaiseen, se on teissäkin, jotka ette usko!

Meillä on kuin pitkä kyntömaa edessämme, siemen on istutettu ja kasvua odotellaan. 

Tuo kyntömaa on yhtä toivottoman näköinen, kuin maa krookuksien alla. Eloton vailla toivoa. Mutta pellolla kävelee pois päin Jeesuksen näköinen mies pudotellen oikealla kädellä siemeniä vakoihin.

------

Kysymys meille ja itselleni.

Jäämmekö katselemaan pellon laidalta etääntyvää Jeesusta vai lähdemmekö Jeesuksen perään korjaamaan ja kastelemaan satoa? 

Meidät on kutsuttu lähetyskäskyssä työntekijöiksi, eikä vapaamatkustajiksi.