Huutosi on kuultu

Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

Psalmi 18:2-4

Meillä voi olla maailman vahvin usko Jeesukseen, intensiivisimmät rukoukset ja Raamatun opiskelut, mutta emme silti ole immuuneita vaikeuksille. 

Psalmi 18 on itselle ollut lukuisat kerrat valtava voimavara. Kun energia riitä muuhun rukoukseen, Jumalan sanat lohduttavat hädän hetkellä. Minun Herrani, minun Jumalani, minun Pelastajani. Siinä onkin se on ainoa uhri, mitä kurja ihminen voi Jumalalleen tuoda.

Kun Daavid etsi lohtua ja vastauksia vaikeina päivinä, Hän katsoi Jumalan muuttumattomaan luonteeseen ja muovasi ajatuksensa perusteella, kuka Jumala on, eikä sen perusteella, mitä haasteita hän itse kohtasi arjessaan.

 

Daavid julisti Jumalan olevan hänen voimansa, kallionsa, linnoituksensa,  vapauttajansa, kilpensä ja pelastuksensa. Hänen ei tarvinnut itse puolustautua, hän käytti Jumalan sanaa vihollisiaan ja vaikeuksiaan vastaan.

Hän myös ylisti Jumalaa Hänen hyvyydestään, oikeudenmukaisuudestaan ja laupeudestaan. Daavid turvasi Herraansa vilpittömästi ja nöyrällä sydämellä.

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä

Apostolien teot 16:25

Tämä Raamatun kohta on yksi monista, joiden tapahtuman aikaan olisi ollut mahtavaa olla niin sanottuna kärpäsenä katossa. 

Todennäköisesti mikään laulu ei ollut aiemmin kuulunut tuon vankilan sisältä. Ehkä yleisin ääni kahleissa olevilla oli valitus, kirous ja vaikerointi. Paavalin ja Siilaksen asenteessa oli jotain huikeaa. Ruoskitut ja ilman tuomiota vangitut Jumalan palvelijat eivät ruenneet haastamaan ja syyttelemään Jumalaa siitä, onko Hän hylännyt heidät. He eivät vaatineet oikeutta tai edes vapautusta. He rukoilivat ja alkoivat ylistämään Jumalaa keskellä yötä.

Koska vankien sanotaan jakeessa kuunnelleen laulua, ehkä Paavali ja Silas olivat jo päivän aikana keskustelleet muiden vankien kanssa Jeesuksesta. Ehkäpä he olivat saaneet johdattaa jo muutamia uskoon.

On mielenkiintoista ajatella, miten tuo tilanne on alkanut. Ehkä he ovat keskenään jutelleet siitä, pitäisikö alkaa ylistämään. Tai ehkä toinen heistä vain aloitti sen. Laulu ehkä alkoi ensin vaimeana, ehkäpä muutama muu vanki liittyi lauluun mukaan. Muutamat vangeista varmasti heräsivät siihen ja kenties epäilevät miesten tulleen hulluiksi. 

Jossain kohtaa kuitenkin ilon ja ylistyksen ollessa ylimmillään alkoi kolinaa ja ryminää kuulua, kun kahleet ja ovet alkoivat yön pimeydessä avautua.

Keskellä äärimmäistä synkkyyttä, kipeitä haavoja ja epäoikeudenmukaisuutta Jumala ilmestyi ylistyksen myötä. Maailman silmissä Paavali ja Siilas oli epäonnistuneita. Evankeliumi oli poljettu jalkoihin ja näytti siltä, että myös Jumala on hyljännyt heidät. Jumala kuitenkin näki ja kuuli kaiken. Ehkäpä Hän sanoi enkeleilleen katsellessaan miesten ilakointia vankilassa, että tehdäänkö tänään jotakin todella suurta?

Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä"

Apostolien teot 16:28

Vanginvartija heräsi outoihin ääniin ja oli valmis riistämään itseltään hengen, luullessaan vankien paenneen. Paavali kuitenkin huusi vartijalle, ettei tekisi mitään itselleen, koska he ovat edelleen paikalla. Koska muutkaan vangit eivät sanan mukaan paenneet, jotain Jumalan todella merkillistä työtä oli täytynyt tapahtua noiden sellien sisällä tuona yönä.

Jotain, mikä muutti välittömästi vartijan sydämen ja Paavali saikin johdattaa hänet perheineen uskontielle ja kasteelle.

Aamun koittaessa Paavali ja Siilas näyttivät uskonsa jälleen, sillä saadessaan sanan olevansa vapaita, he ottivat riskin ja sanoivat etteivät lähde, ennenkuin johtajat taluttavat heidät ulos. Tuonaikainen johtajuus ja korruptio huomioiden, moni asia olisi voinut mennä vikaan tämän päätöksen jälkeen.

Paavali ja Siilas luottivat kuitenkin Jumalaan. He uskoivat, että Jeesuksen evankeliumi kantaa, näytti olosuhteet miltä tahansa. Ja siinä, on meille jokaiselle tarttumapintaa tähän päivään.

Vaikka saammekin vuodattaa kaikki tuntomme Jumalalle, epäkohdat ja kriisimme, ylistyksessä on aina jotain, mikä kantaa paremmin kuin katseen kiinni pitäminen vaikeuksissa. Ylistys avaa ovia, ylistys vahvistaa sydäntämme luottamaan Jumalaan ja ylistys on merkki ympärillämme oleville siitä, että meillä on jotakin mikä ei ole tästä maailmasta.

Sillä kuten Paavalilla ja Siilaksella, meillä on aina yleisöä. Uskovia tarkkaillaan ja heidän käytöstään seurataan. Ehkä läheisemme on sanoneet meille, ettei heitä kiinnosta Jeesuksemme eikä siitä tarvitse puhua. Silti he saattavat tarkkailla meitä uteliaina, miten selviämme vaikeuksista, huonosta kohtelusta ja elämästä ylipäätään. Mikä on se Jumala, joka antaa tuollaisen rauhan? 

Jumala rakastaa yksityiskohtia ja rakastaa toimia asioissa, mitkä ovat mahdottomia ja yliluonnollisia ihmiselle. Jumala ei myöskään katso välinpitämättömänä, kun meitä sorretaan. Hänen sydämensä iloitsee, kun luotamme Häneen. Hän on ylösnoussut Messias ja kykenevä tekemään tänäänkin mahdottomia asioita sinun elämässäsi. Turvaa siis Häneen kaikessa. Hän on sinun Jumalasi, Herrasi ja sinun Pelastajasi 🩷

Ja Jeesus itki

Joh 11:35

Jae on Raamatun lyhyin lause ja ehkä puhuttelevin. Jeesus ei itkenyt Lasaruksen haudan äärellä sen tähden, että Hän olisi myöhästynyt tilanteesta tai että Hän olisi ollut kykenemätön herättämään Lasarusta kuolleista. Hän itki, koska Hän on Jumala, jolla on tunteet.

Hän itki, koska läheiset ympärillä itkivät. Hän itki, koska Hän oli täysi ihminen maanpinnalla eläessään ja Hän itki, koska Hän on Jumala, joka on empaattinen ja myötätuntoinen.

Ehkä kyyneleet ovat kastelleet poskesi tänään ja ehkä sisimmässäsi pelkäät, että Jumalaa ei kiinnosta tunteesi ja epäreilu ahdinkosi.

Haluan kuitenkin lohduttaa sinua, että Jeesus on Jumala, joka näkee ja kuulee kaiken. Hän itkee, kun me itkemme. 

Hän on Psalmin 18 Jumala, joka kuulee huutosi temppeliinsä, Hän notkistaa taivaat ja astuu taistelemaan puolestasi, Hän ojentaa kätensä korkeudesta ja nostaa sinut syvistä vesistä. Hän on Jumala, joka tuo sinut avaraan paikkaan ja maksaa käsiesi puhtauden mukaan.

Ja Hän on Jumala, joka valaisee pimeytesi ja antaa jälleen lamppusi loistaa.

 

Hän on Elohim, El Shaddai, Adonnai. 

Ja hän näkee tilanteesi.

Me emme tiedä mikä Paavalin ja Siilaksen ylistyslaulu oli, mutta me voimme valita itsellemme jonkin mieleisen kappaleen, jota voimme nyt ja seuraavissa ahdingoissamme alkaa hyräillä, kun asiat näyttää mahdottomilta. Kun tuntuu, että olemme synkässä ja pimeässä vankilassa vailla toivoa pelastuksesta. Ruoskittuina ja unohdettuina.

Ja sitten alkaa hiljainen hyräily kuulua.

  Hiljaa, pienesti ja lopulta ilakoiden ja keskittyen ei olosuhteisiimme, vaan siihen, kuinka mahtava ja voimallinen Jumala meillä on 🩷

🎧 Sun läsnäolossas 🎵🎶

🎧 Niin suuri Hän on 🎵🎶