Puolustaja
Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivosonkaloa, josta olette kaivetut
Jesaja 51:1
Jumala kehoittaa jokaista vanhurskauteen pyrkivää katsomaan kalliota, joista olemme lohkaistut. Jae kaksi tarkentaa että katsoessamme Aabrahia ja Saaraa, huomaamme, että lähtökohdat heidän kohdallaan olivat vähäiset ja olosuhteet ihmissilmin nähden mahdottomat, mutta ne olosuhteet silti riittivät siihen, että Jumala ennallisti tuon parin kautta tulevat kansat.
Koska Saara oli jo ohittanut lapsenteon iän oli absurdia, että heistä polveutuisi enää uusia ihmisiä maailmaan. Aabraham ja Saara elivät myös ajalla jolloin sekä Nooan vedenpaisumus sekä Sodoman ja Gomorra tuho oli tapahtunut. Emme tiedä, mitä ajatuksia heidän päässään pyöri, mutta he saattoivat ehkä ajatella, vaikka yksi lapsi olisikin mahdollinen, miten koko kansakunta? Miten se kestäisi kaikissa tulevissa tuhoissa?
Raamatusta selviää, että vaikka Aabraham oli vanhurskas, niin hän ja Saara eivät olleet täydellisiä. He itseasiassa kyllästyvät odottamaan Jumalan lupauksia ja toimivat itse. He suoraan sanoen nauroivat Jumalan suunnitelmalle, mutta silti päätyivät kokeilemaan samaa suunnitelmaa itse omissa voimissaan, ikäänkuin se olisi todennäköisempää siten. Ja vaikka Jumala ei pitänytkään tästä, Hän silti korjasi tuhon jäljet ja piti kiinni lupauksistaan.
Aabrahamin vanhurskaus siis riitti siihen, että Jumala tuli noiden olosuhteiden keskelle ja ennallisti kaiken. Ja tuo Raamattuun tallennettu historiallinen tapahtuma vahvistaa meille kaikille sitä, ettei uskomme ja Jumalan kyky toimia ole riippuvainen olosuhteista - eikä se ole riippuvainen meidän omista typeristä ratkaisuista yrittää nopeuttaa Jumalan suunnitelmaa.
Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa?
Jesaja 51:12-13
Jumala ei hylkää pelkojamme, Hän vastaa niihin usein totuudella. Ja hyvin usein totuus on juuri se, mitä me eniten tarvitsemme.
Tuntuu oudolta, että Jumala käyttää jakeessa muotoa kuka luulet olevasi, että pelkäät? Ihmispelko on vaarallista, lamauttavaa ja hyvin usein, se haittaa merkittävästi työtämme Jumalan valtakunnan hyväksi. Kuitenkin se, mitä arjessamme emme osaa useinkaan mieltää todeksi on se, että ihmispelko on pohjimmiltaan ylpeyttä.
Ja kyllä, luit oikein. Me olemme harvoin ylpeitä heikkouksistamme, emmekä kerro niitä ympärillemme, vaikka se voisikin vahvistaa muita. Jumala kuitenkin tahtoo läpivalaista meitä isällisellä rakkaudellaan ja kertoa pelkojemme ja eri käytömalliemme syitä, jotta voisimme niistä parantua.
Ihmispelko on siis ylpeyttä sillä tavoin, että se ottaa vastuun asioistamme, jotka Jumala on jo luvannut hoitaa. Pelko nousee kuin piru olkapäillemme ja kuiskuttaa kaikkia eri skenaarioita mitä pahimmillaan voisikaan tapahtua. Ja tällöin pelko ottaa meissä sen sijan, joka kuuluisi yksin Jumalalle eli oppaan ja suojelijan roolin. Ja antaessamme ihmispelolle vallan, alamme yhä enemmän kumartamaan ja miellyttämään ihmistä Jumalan sijaan.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että onnettomien pelkojemme keskellä Jumala tuomitsee meidät. Jumala ei ohita pelkoamme tai sano palaa sitten luokseni, kun et enää pelkää. Näissä jakeissa Hän muistuttaa olevansa Lohduttajamme ja että Hän on suurempi ja voimallisempi kuin mikään, mitä pelkäämme.
Siispä se, mikä meistä tuntuu tänään ylivoimaiselta ei ole koskaan sitä Jumalalle. Kaikista peloistamme huolimatta ja huolimatta siitä, vaikka ne pohjimmiltaan kumpuisivatkin ylpeydestä, me saamme silti juosta taivaallisen Isämme ja Lohduttajamme syliin ja luottaa, että Hän ottaa meidät avosylin vastaan.
Jakeessa 13 Jumala jatkaa lausetta, että olemme unohtaneet Tekijämme. Meillä kaikilla on elämässämme tilanteita ja aikoja, jolloin kenties unohdamme Jumalan. Olemme vain yksinkertaisesti liian taakoitettuja tai kiireisiä arkemme keskellä, että meillä olisi voimavaroja tai aikaa Jumalalle.
Ja en tiedä teistä, mutta toivoisin, että Jumala puhuisi meille useammin juuri korvinkuultavin sanoin. Ja luulempa, että Hänen äänensä ei olisi juuri koskaan niin tuomitseva ja sarkastinen kuin helposti saatamme mielessämme ajatella.
Liian usein unohdamme myös sen kaiken hyvän, mitä Hän on jo tehnyt elämässämme. Ja puhun nyt pienistä arjen asioista ja päivittäisestä huolehtimisesta, mille emme useinkaan osaa laittaa painoarvoa. On hullua, että kerta toisensa jälkeen uskomme elämme asiat Jumalan haltuun, mutta silti juuri vastoinkäymisten kohdalla alamme pelkäämään ja alamme itse kontrolloimaan asioita, ikäänkuin Jumala ei niissä voisi auttaa.
Jumala ei koskaan ole passiivinen tarkkailija, vaan osallistuva ja rakastava Jumala, joka haluaa elää kansansa keskellä sekä nostaa sekä ravita heikkoja ja sorrettuja.
Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.
Jesaja 51:14
Jumala vakuuttaa, että sorretut ja vangitut kokevat pian vapautuksen. Alkuperäisteksti käyttää jakeessa kiirehtiä verbiä. Jumala siis kiirehtii nostaakseen ylös sorretut, kuoppaan joutuneet ja maahan painetut.
Ja vaikka se ei useinkaan tunnukkaan siltä haasteidemme keskellä, että Jumala kiirehtii tai edes näkee, jae on voimassa oleva lupaus meille jokaiselle. Me emme jää olosuhteisiimme tai kahleisiimme ikuisiksi ajoiksi.
Myöskin lupaus leivän turvasta kuvaa Jumalaa universaalina huolehtijana. Meillä Jumala, joka haluaa huolehtia meistä. Meillä on Jumala, jota todella kiinnostaa olemmeko saaneet syödäksemme tänään. Ja aivan samoin Hän haluaa huolehtia hengellistä ravinnostamme ja jaksamisestammekin.
Me saamme luottaa Jumalan täydelliseen ajoitukseen sekä kykyyn saada muutos ja vapautus elämämme tilanteisiin. Jumala ei torku, vaan työskentelee aina kansansa parhaaksi. Toisin kuin vihollinen, joka on alati syyttämässä meitä, Jumala Jeesuksessa on Puolustajamme kaikissa asioissa. Hän on Lunastajamme.
Tämä luku siis kokonaisuudessaan kutsuu niin Israelia, kuin meitäkin palaamaan Jumalan luo ja rohkaisee meitä muistamaan esi-isiemme kanssa tehdyn liiton. Me emme ole parempia tai huonompia kuin Aabraham ja Saara.
Ja aivan kuten kahden jo iän puolesta lisääntymiskyvyttömän ihmisen kautta Jumala teki lukuisten kansojen joukon, Hän voi kääntää päälaelleen kaikki tilanteemme. Ja ystäväni, sinun uskon vanhurskaus riittää siihen.
Jumalalle on tänäänkin kaikki mahdollista. Minkä asian kanssa sitten painitkaan tällä hetkellä, voit luottaa siihen, ettei Jumala ole kyvytön huolehtimaan siitä. Ja Hän lupaa kiirehtiä nostaakseen sinut ylös kuopastasi.
Kukaan ei koskaan ole voimallisempi auttamaan meitä kuin Jumala. Kukaan ei koskaan ymmärrä meitä niin kuin Hän. Taivaallisen Isämme lohduttava läsnäolo on vertaansa vailla silloinkin, kun palaamme harharetkiltä tai pelkäämme turhia. Hän on Lohduttajamme, Hän Puolustaja ja Hän on meidän Jumalamme ja Herramme. Oo siunattu rakas ystävä 🩷
Minä olen Puolustajasi. Ei ole toista nimeä maan päällä, joka pelastaa. Sinä olet silmäteräni. Luota lupauksiin ja ryhdistäydy. Minä tarvitsen sinua kentälläni, eikä ole toista joka ne tehtävät voisi hoitaa. Sinä olet nimeltä kutsuttu. Israelin Jumala on kanssasi. Älä pelkää. Nouse ja vahvistu, Minä en ole hylännyt sinua.
-
Kommentit
Lähetä kommentti