Usko ainoastaan

Raamattua lukiessa jaksaa aina pysähtyä hämmästelemään sitä, miten Jumala pystyy samojen jo ennalta luettujen jakeiden kautta puhumaan täysin eri tavalla elämän eri tilanteisiin.

Toki vielä enemmän jaksaa hämmästyttää se, miten Vanhan Testamentin tekstit pystyvät puhumaan tässä ajassa itselle aina ajankohtaista asiaa. Ja yksi niistä on jälleen kerran 2. Mooseksen kirjan luvun 14 jae:

Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.

2. Mooseksen kirja 14:14

Raamatusta jakeita poimiessa olisi hyvä katsoa ne ensin kontekstissaan, jottei hakisi jakeita vain tukeakseen kenties omaa tahtoaan Jumalan suunnitelman sijaan. Tämä ei kuitenkaan pois sulje sitä, etteikö Jumala edelleen puhuisi meille yksittäisten ja rohkaisevien jakeiden kautta.

Jakeen 14 tapauksessa Jumalan kansa katsoi ainoastaan paheneviin olosuhteisiin Jumalaan katsomisen sijasta. Kansa oli loukussa Egyptin armeijan ja suuren Punaisen meren välissä.

Takana oli siis lähestyvä faaraon vihollisjoukko aseineen. 

Vaikka tilanne näytti umpikujalta kansan silmissä, Jumalalle se oli vain tilanne tehdä mahdottomasta mahdollista.

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi

äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Tunne hänet kaikilla teilläsi,

niin hän sinun polkusi tasoittaa.

Sananlaskut 3:5-6

Niin vähän kuin siitä saarnataankin ja niin vähän, kuin haluammekaan asiasta kuulla - Jumala kasvattaa meitä usein haasteiden ja vaikeiden tilanteiden kautta. Usein myös unohdamme, että uskonelämämme ei ole vain meitä varten, vaan ollessamme Jeesuksen seuraajia, Jumala toimii yhteisömme hyväksi meidän elämämme kautta.

Siksi niin usein kohdallemme sattunut vaikeus ei ole Jumalan hylkäämistä, vaan Hänen voimansa näyttämistä elämässämme.

Jakeessa 14 Jumala lupaa sotia puolestamme, oli tilanteemme sitten mikä tahansa. Meiltä vaaditaan ainoastaan uskoa ja luottamista Häneen. Jumalan keinot sotia on usein hyvin erilaiset, kuin mitä me itse ajattelisimme.

Kenties jakeessa kansa olisi toivonut helpompaa ratkaisua, ehkä he toivoivat taivaasta riippuvaa meteoria, joka olisi vain tuhonnut faaraon sotajoukot ja heidän itsensä ei olisi tarvinnut tehdä mitään.

Jumalalla oli kuitenkin tässäkin tapauksessa mielessään ihmisten uskon kasvattaminen. Selvää lienee sekin, että taivaasta tippunut meteori olisi voitu laittaa puhtaan sattuman piikkiin.

Jumala auttaessaan meitä, toimii usein kirkastaakseen omaa kunniaansa. On selvää, että Punaisen meren jakautuminen ei ollu selitettävissä muuna kuin ihmeenä. 

Kyse siis ei ollut ainoastaan siitä, että kansa näki pelastuksen vaan siitä, että myös vihollisjoukon piti nähdä, että Jumala on kansansa kanssa.

Vaikka jakeessa ei itsessään tapahtunutkaan konkreettista sotimista, tien vetäminen sinne, minne se oli ihmissilmin täysin mahdotonta vetää, oli Jumalan yliluonnollinen ratkaisu kyseessä olevaan ajojahtiin.

Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella

2. Mooses 14:21-22

Jakeessa 14 on merkittävää myös se, että pelastus ei tullut suoranaisesti hopeatarjottimella, vaan kansan piti kulkea uskossa halkaistun meren halki kuten yllä olevat jakeet kuvaavat.

Punainen meri on syvimmältä kohdaltaan puoli kilometriä.

Koska tapahtumahetkellä oli yö, voimme siis kuvitella pimeyden meren pohjalla meren korkeiden seinien seistessä ympärillä vain tuulen ja Jumalan voimasta.

Voinemme myös kuvitella hajun ja liejun mikä meren pohjassa oli pimeyden lisäksi. Kenties myös kauhun, mikä varmasti oli meren seiniä katsellessa ja miettiessä mitä tapahtuisi, jos vedet romahtaisivat niskaan.

Jokainen kävelty askelma oli siis muistutusta siitä, että tämä ei ole mitenkään mahdollista ilman Jumalaa.

Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoa tulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: "Paetkaamme Israelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan".

2. Mooses 14:24-25

Ja nyt seuraa meidän kannalta ehkä tärkein opetus. Jumala salli faaraon vihollisjoukkojen kulkea kansan perässä ja Jumalan ihmeen keskellä ennenkuin, Hän puuttui asiaan.

Jumala salli siis vihollisen kulkea Jumalan suunnitelmassa niin kauan, että he itse todistivat olevansa keskellä Jumalan työtä ja halusivat paeta.

Ehkä sinäkin olet tilanteessa, jossa olosuhteet ovat täysin mahdottomat ympärilläsi? Ehkä näet vain umpikujan edessäsi tai kenties olet jo rohkeasti astunut Jumalan kutsumalle tielle, mutta olet hätäänyksissä siitä, että vihollisjoukko mitä se sitten elämässäsi kuvaakaan on edelleen perässäsi?

Kuten jakeessa 21 kuvataan, tuuli puhalsi koko yön. Meren halkaisu ei siis ollut silmänräpäyksessä tapahtunut ihme, vaan useiden tuntien prosessi.

Aivan kuin Jumalalla oli Punaisen meren tapahtumien keskellä täysi hallinta, niin Hänellä on täysi hallinta sinunkin asioissasi.

Vaikka ympärilläsi kuohuvat vedet tuntuisivat hukuttavan sinut ja perässäsi juokseva vihollinen tuntuisi tuhoavan sinut, on Jumalalla tarkka hetki elämässäsi varattuna, kun Hän heikentää sinua jahtaavan vihollisen ja myrskyn ympärilläsi.

Oli kyseessä sitten sairaus, jokin ihminen, työtilanne tai muu asia Jumala on täysin kartalla tilanteestasi.

Aivan kuin Israelin kansan kohdalla, se voi vaatia pitkän ja raskaan kulkemisen kenties pelottavienkin olosuhteiden keskellä.

Kun siis Jumala sanoo meille aloitus jakeessa olkaa te hiljaa ja tietäkää, että Minä sodin puolestanne kyse ei ole kutsusta toimettomuuteen, vaan kulkemisesta uskossa päivä kerrallaan eteenpäin luottaen, että näytti miltä näytti - kaikki asiamme on Hänen hyvässä hallinnassaan 🩷

Kuinka usein yritämmekään ottaa asiat omiin käsiimme sen sijaan, että luottaisimme Jumalan ajoitukseen ja väliintuloon?

Jumala on aina puolellamme, ei meitä vastaan. Vihollinen ei tule koskaan ymmärtämään miksi, mutta kaikki mitä vihollinen tekee vahingoittaakseen meitä, toimii sitä itseään vastaan.

Taisteleminen siis niitä vastaan, jotka Jumala on kutsunut ja jotka ovat vastanneet tähän kutsuun, on aina virhe. 

Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä". Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. 

2. Mooses 14:26-27

Kun Jumala salli Mooseksen sulkea Punaisen meren faaraon vihollisjoukkojen päälle, Hän halusi samalla näyttää, että tie Egyptiin on nyt suljettu. Ne herkut ja paremmat olosuhteet mitä kansa valheellisesti muisteli Egyptistä, oli muisto. 

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen

Galatalaiskirje 5:1

Kuten Israelin kansa, mekin usein muistelemme omaa Egyptiämme ja syntisen elämämme helppoutta ja aarteita, vaikka ironisesti kuten Israelin kansa, mekin olimme silloin orjuudessa.

Kuten kuvan kahleissa oleva puu, vihollisen asettamat kahleet ympärillemme saattavat olla sen verran löysät, ettemme havaitse niitä. Vihollinen asettaa aina kuvainnollisen penkin ansojensa eteen, jotta erehtyisimme luulemaan sen olevan puolellamme.

Jumalan tiet ei aina ole helppoja ja ruusuisia ja usein kuten Israel, alamme nurisemaan olosuhteista. Meidän on katsottava kuitenkin yhä tiiviimmin Jumalaamme ja Vapahtajaamme, kun tie edessämme muuttuu synkäksi.

Ole siis ystäväni luottavaisella mielellä siitä, että apusi on tulossa, eikä se viivästy ja se mitä me pidämme lopullisena tappiona, on Jumalan tilaisuus näyttää voimansa elämässämme.

Synkät, pimeät ja liejuiset tiet elämässämme ovat hetkiä, kun meidän on annettava kaikki taakkamme Jumalalle ja luotettava Hänen viisauteensa.

Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".

Markus 5:35-36

🎧Pekka Simojoki - Usko ainoastaan🎶

(Katso videolta Pekan alkusanat🙏🏼)

Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei enää jaksakaan.

Kun se kaikki, mihin luottaa, hiljaa riisutaan.

Minä arvaan ajatukset, joita mielessäsi käyt.

Kun ei valon pilkahdusta edes tunnelissa näy.

Mutta silloin, kun ei taakkaa enää pysty kantamaan,

juuri silloin Isä kantaa lastaan.

Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei laulu enää soi.

Kun on vuodet vieneet ilon, eikä mikään inspiroi.

Minä tiedän, mitä on, kun jalat juuttuu rutiiniin,

eikä sydämessään enää usko unelmiin.

Mutta tiedän, että silloin, kun ei muuta enää voi,

Jeesus pitää huolta seuraajastaan.

Eikä leipää sinun lapsiltasi tule puuttumaan.

Eikä öljy sinun lampussasi lopu milloinkaan.

Sillä Herra kulkee rinnallasi halki mustan maan.

Älä pelkää, usko ainoastaan.

Minä tiedän, miltä tuntuu elämä tuhlaajan,

Kun saa kaiken jälkeen nähdä Isän vastaan juoksevan.

Minä tiedän, mitä on, kun alkaa saa taas uudestaan,

vaikkei pysty Jumalalle mitään hyvää antamaan.

Ja silloinkin, kun pelottavat tuulet maailman,

Joka kerta Isä ottaa vastaan.