Jätä taakkasi Minulle

Taloudelliset vaikeudet, lomautukset ja muuttuneet elämäntilanteet alati kohoavien elintasokustannusten kanssa aiheuttaa vääjäämättä stressiä pärjäämisestä. Mitä isommaksi laskupinomme kasvavat, sitä pienemmältä alkaa Jumala tuntumaan.

Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt meitä selviytymään itseksemme. Jumala istuu edelleen valtaistuimellaan ja hallitsee kaikkea näkyvää ja näkymätöntä. Hän on edelleen vastuussa luomakunnastaan ja tämän pitäisi antaa meille toivoa ja lohtua pelkojemme noustessa.

Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla"

Matteus 15:32

Jumala tuli Jeesuksessa luoksemme ja kutsuu meitä seuraamaan itseään ja lupaa huolehtia tarpeistamme. Jakeessa näemme Hänen myötätuntonsa kansaa kohtaan, joka varmasti oli nälkäistä ja fyysisesti uupunutta. Heillä oli edessään vielä pitkä kävelymatka ja 3 päivän poissaolon jälkeen oletettavasti kotona ei olisi ollut valmista ruokaa.

Meillä on Jumala, joka kuulee kurnivan vatsamme ja näkee maalliset haasteemme. Sen sijaan, että yrittäisimme sinnitellä nöyristellen vallitsevien olosuhteidemme varassa, meidän tulisi pyytää enemmän Jumalan armoa joka päivä, uskoa Häneen enemmän, kaivata enemmän Hänen rakkauttaan ja elää Hänen rakkaudessaan.

Kun Jeesus Matteuksen luvussa kiitti ja siunasi leivät ja kalat, on huomioitavaa, että leipä ja kala lisääntyivät samalla tavoin kuin toisessa evankeliumien leipä ja kala ihmeessä. Jeesus antoi siunatut leivät opetuslasten käsiin jaettavaksi. Leipä ja kala siis ei ilmestynyt ikäänkuin tyhjästä, kasaksi heidän ympärilleen, vaan se lisääntyi vasta, kun opetuslapset jakoivat sitä.

Tämä tarkoittaa, että Jumala Jeesuksessa voi siunata ruokamme ja kaikki asiamme sekä antaa älyä ja kykyä niiden käyttöön, mutta meidän tehtävämme on astua ja kulkea uskossa eteenpäin. Luottaa, että Hän hoitaa.

Sallimalla haasteita elämäämme Jumala haluaa opettaa meitä luottamaan itseensä. Kuten opetuslapsillekkaan, Hän ei anna meille kaikkea kerralla, vaan leipä kerrallaan yrittää opettaa luottamaan.

Jumala, joka Jeesuksessa ruokki sekä 4000, että 5000 ihmisen joukon, paransi sairaat ja rammat, näki heidän nälkänsä ja sairauden heikentämät kehot aloitti huolenpitonsa tarjoamalla konkreettisen ruoan. Siis Kaikkivaltias, Pyhä Jumala. Aabrahamin Iisakin ja Israelin Jumala piti tärkeimpänä prioriteettinään siinä hetkessä tarjota ruokaa. Kuten tuolloin, sama Jumala näkee meidänkin tilanteemme ja hätämme. Hän ei tule eteemme listaamaan virheitämme, vaan katsoo kaappiemme sisällön, pankkitilimme saldon, sydämemme huoleet ja haluaa tarjota auttavan kätensä. 

Leipäihmeessä jäi seitsemän kukkurallista koria ruokaa yli, vaikka oli juuri ruokittu yli 4000 ihmistä. Määrä ei ollut yliarvioitu, vaan meillä on Jumala, joka täyttää maljamme aina ylitsevuotavasti. Hän on Jumala, joka näkee kun olemme uupuneita ja tarvitsemme kipeästi Hänen apuaan. Ja Hän on Jumala, joka antaa enemmän kuin tarpeeksi. 

Kun siis meistä tuntuu, että uskomme vaikeuksien voittamiseen on karisemassa tai ajattelemme olevamme liian mokanneita yksilöitä saadaksemme Jumalan apua ja armoa, Jumala haluaa muistuttaa Jesajan kutsun kautta meitä ikiaikaisista aarteistamme Jeesuksessa. Tule veden ääreen ja anna Minun huolehtia lopusta. Jätä taakkasi Minulle.

Tai jos sinä siellä painit vasta uskonkysymyksien parissa, pohdit voisiko Jumala auttaa sinua ja mitä oikeastaan kristinusko vaatii; Jeesuksen sanat tahto on sinulle sama kuin kansalle Matteuksen jakeessa. Tule, Minä annan sinulle ruokaa. Hoidetaan suurin hätäsi ensin ja katsotaan vasta sitten niitä muita asioita, ajan kanssa. Älä murehdi, luota Minuun 🩷

 

Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. 

Jesaja 55:1

Matteuksen jakeessa kansa oli ollut kolme päivää Jeesuksen seurassa syömättä ja juomatta. Se haastaa ainakin itseni pohtimaan, milloin viimeksi vietin rukouksessa Herran kanssa niin kauan, että unohdin syödä? Tai että olisin kolmeksi päiväksi laittanut kaikki muut asiat sivuun ja keskittynyt vain Häneen ja Raamattuun?

Usein sukeltaessa paine tuntuu sitä kovemmalta, mitä syvemmällä olemme. Jos meidän uskonelämämme ei oikeastaan tunnu enää miltään, emmekä huomaa Hänen läsnäoloaan ympärillämme, on aika sukeltaa syvemmälle. Sukeltaa sanaan ja viettää aikaa enemmän rukouksessa ja Herramme kanssa.

Lähestyvä pääsiäisen paastonaika muistuttaa meitä tärkeimmästä. Kaiken ylimääräisen laittamisesta sivuun ja ajan viettämisestä Lunastajamme kanssa sekä nälkäisten auttamisesta ympärillämme.

Ajan viettäminen Herramme kanssa on syvänmeren sukellusta parhaimmillaan. Ja mitä lähempänä sydämemme on Jumalaa, sitä parempien aarteiden eteen löydämme ja sitä vakaammin pystymme katsomaan ongelmien suuruuden sijaan siihen, kuinka suuri Jumala meillä on.