Huutavat kivet ja hukattu voima

Jeesuksen sanat huutavista kivistä pitäisi laittaa meidät tarkastelemaan sitä, millaista puheemme Jumalasta on? Laajasalon podcast keskustelua kuunnellessa, en voinut olla miettimättä Jari Sarasvuon kommentteja ja sitä, että me olemme jo huutavien kivien ajassa.

Julkkiksissa, niin kuin nuorissakin on alkanut tulla ryminällä ihmisiä uskoon. Hengelliset tapahtumat täyttyvät nuorista. He kokevat saavansa kaipaamansa rauhan uskon asiosta, kukin omasta seurakunnastaan. 

Termi huutavat kivet kuvaavat aikaa, jolloin uskosta maallikot huomaavat seurakuntien virheellisen tai kokonaan puuttuvan opetuksen ja älähtävät siitä. Aikaa, jolloin Jumala puhuu seurakunnille maallikoiden ja uskosta osattomien kautta.

Tuomas Embuske on jossain kommentoinut, että kirkko kosiskelemassa oluttarjoilulla kansansuosiota on ”yhtä vaivaannuttavaa kuin viisikymppinen äijä huppari päällä abi-risteilyllä.” 

No en tiedä huppareista, mielestäni ne pukevat kaikenikäisiä, mutta Tuomas on asian ytimessä. Me emme tarvitse kirkkoa tai vapaita seurakuntia kantaa ottamaan ilmastonmuutokseen tai politiikkaan. Me emme tarvitse enempää ohjelmatoimistoja, emmekä seurakuntaa, joka yrittää ikäänkuin väkisin setämiehen roolissa olla kaikille kaikkea, kuitenkin samalla unohtaen päätehtävänsä.

Ottamatta kantaa oluttarjoiluun, jonka tarkoitus varmaan on ollut hyvä, me tarvitsemme kirkon ja seurakunnan, jossa kuulemme ensisijaisesti sen sanoman, mitä emme kuule mistään muualta. Että Jeesus pelastaa edelleenkin. Me tarvitsemme Pyhän Hengen myötä vaikuttamia saarnoja, joiden voimalla ihmiset jaksavat seuraavaan viikkoon. Me tarvitsemme rukouspalveluita. Me tarvitsemme toivon ja pelastuksen sanoja. Me tarvitsemme kirkon, joka itse uskoo omaan opetukseensa, eikä häpeä sitä, vaikka se olisikin vastavirtaan maailman kanssa.

Ja jokainen seurakunta ja kirkko tarvitsee tänäänkin meitä jokaista kantamaan kortensa kekoon. Jokainen rukous on merkityksellinen. Jokainen papille esitetty kysymys, miten sinä jaksat, on tärkeä. 

Sillä ehkäpä seurakuntamme vain nuutuivat vuosien varrella työnsä alla. Varmasti jokainen taho on kuitenkin yrittänyt parhaansa. Raamattu myös ohjeistaa, että seurakunta koostuu kaikista sen jäsenistä. Liian usein me olemme jättäneet työn vain muutamille harvoille vastuunkantajille ja sitten ihmettelemme, kun he nääntyvät tai astuvat harhaan taakkansa alla.

Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä

Ilmestyskirja 3:2

Sardes oli vilkas ja elinvoimainen seurakunta. Tapahtumia oli ilta toisensa perään ja laupeuttakin harjoitettiin. Kaiken takana kuitenkin vaikutti ihmisvoimainen toiminta. Vaikka Sardes oli tapahtumakeskus, se oli hengellisesti köyhä. Heidän tekonsa eivät olleet täydellisiä Jumalan silmissä ja he unohtivat vilkkaan toiminnan keskellä Jeesuksen tärkeät sanat päätehtävästämme, ruoki minun lampaitani.

Sardes oli vaipunut suorittamisen alle, eikä se ehkä muodostanut hengellistä haastetta vihollisellekkaan. Ulospäin kristillinen paikka, mutta sisimmästä puuttui Pyhän Hengen vaikuttava voima.

Näemme Sardesissa paljon yhtymäkohtia tämänhetken seurakuntiin ja kirkkoihin. Tapahtumia on hengästymiseen asti ja kaikille. Monesti se kuitenkin ydin kuitenkin puuttuu. Ihmiset eivät välttämättä kuule pelastavaa sanomaa tai pääse rukoiltavaksi, vaikka ravaisivat kaikki kauden tapahtumat läpi. 

Sillä tänäänkin monen uskosta osattoman sydämessä kytee vielä hiipunut toivo siitä, voisinko minäkin pelastua? Voisinko minäkin saada tuon saman rauhan?

Kehtaankin väittää rohkeasti, että ihmiset eivät enää kaipaa helvetillä pelottelua. He ansaitsevat kyllä tietää synnistä, jotta voisivat tehdä parannuksen, mutta he ovat lopen kyllästyneet tekopyhiin moraalisaarnoihin siitä, millaisia meidän pitäisi olla, vaikka he näkevät, ettemme itsekkään onnistu opetuksissamme. He ovat kyllästyneet puuduttaviin saarnoihin kovissa penkeissä, jossa ei kuule niitä sanoja, jotka saisivat jaksamaan seuraavaan viikkoon. 

Kun Jeesus itse saarnasi, häntä kuuntelivat ihmiset kolme päivää yhteen soittoon. Monesti jopa 3000 päinen joukko. Miten hän teki sen? Miten ihmiset jaksoivat vaeltaa monen päivän matkoja kuuntelemaan puheita, kun nykyään emme jaksa edes autolla mennä muutaman kilometrin päähän sunnuntaiaamuisin?

Kun katsomme Raamatusta Jeesuksen toimintaa, huomaamme, että Jeesus ei häissä järjestänyt kohtausta siitä, että humalahakuinen juominen ei ole Raamatun mukaista, vaan siunasi veden viiniksi, jotta juhlien järjestävä ei joudu häpeään. Hän ei Sykarin kaivolla tuominnut naista hänen anteliaasta rakkauselämästään, vaan esitteli itsensä elävänä vetenä, jottei enään tarvitsi palata vanhaan synnin värittämään elämään.

Jeesus meni sinne, missä ihmiset tarvitsivat apua. Missä synti oli rikkonut tulevaisuuden toiveet ja toivoa ei enää ollut. Hän ei tuominnut, vaan auttoi. Hänen vuorisaarnansa tihkuu ohjeidenkin keskeltä toivoa ja lupausta paremmasta.

Jeesus meni apua tarvitsevien luo ja kuunteli. Hän halusi ensin kuulla ihmisen hädän ja sitten auttaa. Hän kertoi kuka Hän on ja mitä varten Hän ylipäätäänsä on tullut. Vaikka Jeesus niissä hetkessä monilta paransikin sairauksia, hän ei pyrkinyt muuttamaan heitä. Hän huolehti, että jokainen saa tiedon taivaskelpoisuudestaan ja salli, että Jumala tekee työnsä heissä loppuun parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jeesus uskalsi myös sanoa, ettet voi jatkossa elää miten hyvänsä - kyllä Isä pelastaa. Ei, hän oli ystävä hädässä olevalle. Ja ystävät kertovat myös totuuden, vaikka se ei aina miellyttäisi. Hän varmisti, että jokainen tietää olevansa kutsuttu ja Jumalan rakastama. Ja Hän uskalsi sanoa sanan synti, lyömättä kuitenkaan ketään sillä.

Ja niin meidänkin täytyy toimia, kuten Jeesus toimi. Herätä siihen todellisuuteen, että meillä on jo nuorten piirissä alkanut herätys. Mutta herätykset eivät koskaan tule vanhoissa vaatteissa. Ne alkavat aina uudella tavalla ja siellä, missä vähiten odotamme.

Siellä, missä Pyhä Henki saa vapaat kädet toimia. Siellä, missä kerrotaan ensisijaisesti siitä, mitä Jeesus voi tehdä ja antaa meille. Missä kerrotaan Jeesuksesta, jonka luo saa tulla tänäänkin kaikki haluavat ja joka tuli antamaan murheellisille ja työnraskauttamille levon 🩷

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensirakkautesi

Ilmestyskirja 2:4

Ja onnistuaksemme kirkkoina ja yksilöinä missiossamme, meidän on palautettava sydämiimme ensirakkautemme Jeesukseen. Se rakkaus, joka laittoi Hänet aina ensimmäiseksi. Se rakkaus, joka ei pelännyt sitä, mitä muut ihmiset sanovat. 

Se ensihuuma, joka oli valmis kertomaan koko maailmalle Jeesuksesta, kustannuksista riippumatta. Ja meidän on uskallettava tehdä se myös seurakuntiemme ulkopuolella.

Kun Jeesus salli opetuslasten joutua myrskyyn veneellään, Hän halusi näyttää itse nukkumisellaan, ettei meillä ole mitään hätää, kun Hän on kanssamme. 

Sillä meitä ei ole kutsuttu Raamatussa toimettomuuteen. Emme voi vain päivystää satamassa evankeliumin laivalla ovi auki, siltä varalta, jos joku joskus haluaa tulla. Ei, meidän on käynnistettävä moottori ja mentävä kohti avomerta. 

Olla kuten alkuseurakunta ja mentävä kohti myrskyjä, etsiä hukkuvia ja luotettava siihen, että asiat ei mene vikaan, kun kuljemme Pyhän Hengen ohjauksessa. 

Sillä satamassa unessa uinuva laiva ei houkuta ketään, vaan ihmiset kääntävät katseensa siihen paattiin, joka tulee keskeltä myrskyä, pelastaen hukkuvia. Sellaisten luokse ihmiset tulevat kysellen, vau, miten tein tuon? Mistä saat voiman kaikkeen tuohon? 

~

Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa.

Roomalaiskirje 13:11-12

Ja meidän ei tarvitse surra sitä, että meillä ei ole voimaa. Tai rohkeutta tai taidollisuutta. Jeesus lupaa sanassa varustaa meidät kaikkeen, mihin Hän meidät kutsuukin. Niin seurakunnat, kirkot kuin yksilö uskovatkin. 

🎧 Jari Sarasvuo jakso 18 - Laajasalo podcast

🎧 Sotilas vai potilas - Mika Turunen 🥖🥖

🎧 Sama voima on Herran 🎶🎶