Kiitollisuus

Olivatpa olosuhteemme mitkä tahansa, Jumala ohjeistaa meitä kiittämään. Se on aina sopivaa. Ja vielä tärkeämpää, se on aina hyödyllistä. Kiitollisuuden tunteminen kärsimyksessä, koettelemuksissa, menetyksissä, pelossa ja epäilyksissä, on vahva vastalääke epätoivoon. Se ei ole helppoa, eikä se yleensä tule ensimmäisenä tai edes kolmantena mieleen, mutta se on meille jokaiselle mahdollista opetella. 

Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa 

1 Tess 5:18

Kuitenkin, ollaksemme rehellisiä, kiitollisuuden omaksuminen on erityisen vaikeaa silloin, kun elämä ei suju hyvin ja kamppailemme vaikeiden asioiden kanssa. Kiittäminen silloin, kun sydän on täynnä tuskaa ja vihaa tuntuu lähinnä naurettavalta ja alistavalta.

Miksi Jumala siis meiltä haluaa tällaista? Kuinka säilytämme kiitollisuuden, kun olosuhteemme tuntuvat ylitsepääsemättömiltä? Meidän uskon sitkeyttä koetellaan aina vaikeuksissa ja joka kerta vaikeudet on mahdollisuus katkeroitua tai ponnahduslauta kasvuun ja syvempään luottamukseen Jumalaa kohtaan.

Jos siis Jumala haluaa meidän olevan kiitollisia kaikesta ja kaikkialla, emmekö tällöin joudu valehtelemaan Jumalalle kiittäessämme vain velvollisuudesta ja väkisin asioista, joista emme tunne edes kiitollisuutta? Miksi Jumala loi meille tunteet, jos Hän haluaa meidän vain ylistävän Häntä?

Lukiessamme kyseisen jakeen Jumalan käskyksi kiittää kaikista asioista, teemme siitä uskonnollisen opin, joka ei edistä syvää, hengellistä tyytyväisyyttä ja luottamustamme Jumalaan.

Jumala ei vaadi, että meidän tarvitsee olla onnellisia ja kiitollisia kaikissa vastoinkäymisissämmekin tai että meidän täytyisi aina esiintyä Hänen edessään vain tyytyväisinä ja iloisina, peittäen kaikki negatiiviset tunteet.

Kiittäminen joka tilassa ei siis tarkoita sitä, että meidän pitäisi kiittää Jumalaa sairaudesta, onnettomuudesta tai vaikkapa läheisen kuolemasta, vaan pikemminkin sitä, että vaikeiden olosuhteiden kohdatessa meitä kantaa enemmän kiitollinen ja myönteinen sydän, joka kiittää Jumalaa elämästä tai muista siunauksista nykyisestä tilanteestamme huolimatta.

Ja tätäkään kiitollista asennetta meidän ei tarvitse tehdä Jumalalle sen tähden, että Hän ei ikäänkuin kestäisi tai haluaisi kohdata negatiivisia tunteitamme, vaan kiitollisuus elämän perusasioista vaikeuksienkin keskellä, auttaa meitä säilyttämään kiitollisen ja myönteisen asenteen itse elämää kohtaan. Se on voimavara, joka pyrkii löytämään kaikesta jotakin hyvää. Se myös muistuttaa meitä siitä, että tosiasiassa, ollaksemme rehellisiä, emme ansaitse tai voi vaatia Jumalalta mitään ja kaikki se hyvä mitä, elämäämme tulee, on aina Jumalan suomaa lahjaa.

Kiitollinen mieli pyrkii kääntämään vaikeuden voitoksi ja rakentaa meitä paremmin, kuin kiinni jääminen vihaan, katkeruuteen ja meitä kohdanneisiin epäreiluihin asioihin. 

Kiitollisuuden oppiminen kaikissa olosuhteissa on oppimatka itsekullekkin, mutta rukouksen ja Jumalan hyvyyttä etsivän sydämen avulla voimme sitä opetella. Se ei ole teeskentelyä Isän edessä, sen suhteen, ettei mikään tuntuisi miltään, vaan luottamusta siihen, että Jumala toimii kaikessa kuitenkin aina meidän hyväksi. 

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

Filippiläiskirje 4:4

Paavalin kirjoittaessa jakeen meille, hän oli vankilassa kahleissa. Kuten Paavali osoittaa, ylistäminen koettelemusten keskellä vahvistaa ahdistuneita sydämiämme muistuttamalla meitä siitä, että Jumala on aina suurempi kuin se, mitä kohtaamme. Mikään ei ole Hänen tietämyksensä, voimansa, hyvyytensä, armonsa, laupeutensa ja suvereenin suunnitelmansa ulkopuolella. Mikään ei tapahdu Häneltä salassa. Hän tietää kaiken ja Hän toteuttaa kaiken. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä 🩷

Jos kiitollisuuden opettelu on vaikeaa, sitä voi opetella vaikka rukous kävelyjen avulla. Kiittää Herraa kauniista lehdistä, luonnosta, eläinten huolenpidosta ja vaikkapa joka aamuisesta armosta.

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut

Roomalaiskirje 8:28

Jae pitää sisällään kristinuskon perussanoman, mitä esimerkiksi menetysteologia tehokkaasti välttelee.

Meille ei luvata maanpinnalle yltäkylläistä elämää, ilman vaikeuksia, mutta meille luvataan, että meidän kanssa ollaan jokaikinen päivä, maailman loppuun asti. Jumala itse työskentelee kaikissa elämämme tilanteissa tuodakseen hyvää pahasta, valoa pimeydestä ja iloa surusta. Ja Hän on rakas ystäväni, mestari siinä työssä 🩷