Vaella valossa

Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta

1 Johannes 1:6

Jumalan lapsina me olemme Hänen edustajiaan pimeyden maailmassa. Mutta usein me voimme niin helposti teeskennellä kristillistä pyhää elämää ja väittää olevamme yhteydessä Herran kanssa, samalla, kun salaa tai huomaamatta elämme lihallisuudessa. Emme myöskään useinkaan ajattele, että syntimme ei tahraa ainoastaan meitä, vaan myös Jumalaa.

Kun uskoimme Jeesukseen Vapahtajanamme ja meistä tuli Jumalan lapsia ja astuimme iänkaikkiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Se on suhde, jota ei voida rikkoa. Vaikka siis Isä katseleekin Jeesuksen työn kautta meitä synnittöminä, synti itsessään voi erottaa meidät Hänen aktiivisesta läsnäolostaan.

Havainnollistakseni asiaa se on kuin operaattorimme WLAN yhteys. Kun valitsemme pimeyden, yhteyttä ei voida muodostaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että operaattorimme irtisanoisi sopimuksemme, mutta yhteys siihen on katkennut eikä tiedonsiirtoa tapahdu.

Pyhä elämä ei ole tahratonta ulkokuorta, vaan sisäistä mieltä, jossa omatunto on puhdas ja Henki iloitsee totuudessa ja parannuksen teossa eikä sure kapinoinnissa.

Meistä kukaan ei kuitenkaan pysty synnittömään uskonelämään ja jos olemme rikkoneet yhteytemme Isään, meidän kannattaa pyrkiä palauttamaan se mahdollisimman pian. Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja näin ollen palauttaa meidät takaisin ihanaan yhteyteen kanssaan. 

Jumalan sana on valo. Ja valossa vaeltaminen on sitä, että elämme elämäämme Jumalan sanan mukaan. Se tarkoittaa myös sitä, ettemme tee mitään, mikä on Jumalan sanaa vastaan. Jumalan sana Raamatussa myös lohduttaa, kannustaa, rohkaisee ja varoittaa. Ja juuri siksi, siihen kannattaisi tarttua myös silloin, kun ei yhtään tunnu yhtään siltä.

Meillä on Jeesuksessa armollinen Jumala, jota saamme pyytää puhumaan meille päivittäin. Me saamme pyytää Häntä näyttämään mitä Hän haluaa Raamatusta päivittäin opettaa. Ja vaikka se toisinaan ei olisi sitä, mitä haluamme kuulla, se on aina meille tarpeen. Jumala ei koskaan myöskään puhu meille mitenkään ylhäältä käsin, vaan toruessaankin meitä, Hän antaa samalla lohdun sanan ja rohkaisua.

Jumalan sana näyttää meille, missä elämässämme on vielä syntiä. Jumalan sana näyttää meille, millaista elämämme tulisi olla ja kun koemme houkutusta syntiin, voimme valita aina sen, mitä Jumalan sana sanoo, sen sijaan, mitä omat halumme sanovat. 

Ja vaikka emme harjoittaisikaan tahallista syntiä, saatamme huomaamattamme roikkua tunteissa, jotka voivat johtaa syntiin. Satutettuina ja loukatuiksi tulleina me saatamme kantaa katkeruutta ja vihaa. Jumalan sana näyttää kuitenkin siinäkin meille, että vaikka olisimme syyttöminä joutuneet ajojahdin kohteeksi, pohjimmiltaan vihamme ja katkeruutemme takana on loukattu ylpeys.

Meidän on siis pohdittava, mikäli elämässämme on syntiä, josta pidämme kiinni, että mitkä ovat motiivimme siihen? Miksi roikumme jossain asiassa minkä tiedämme olevan Jumalan sanaa vastaan? Miksi me kapinoimme Jumalaa vastaan? Miksi me haluamme pitää kiinni jostakin vanhan elämän asiasta, vaikka tiedämme mitä vahinkoa se on ennenkin meille tehnyt?

Valossa vaeltaminen ei tarkoita koskaan moraalista täydellisyyttä. Jumala ei vaadi meiltä virheettömyyttä. Valossa vaeltaminen ei myöskään tarkoita, että vihollinen ei koskaan häiritsisi meitä tai emme kokisi kiusauksia. Mutta lohdullista on, että valossa vaeltaminen ei ole meille kenellekään saavuttamatonta.

Valossa vaeltaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jumalan yhteydessä elämistä. Pimeydessä vaeltaminen sen sijaan on yritystä sammuttaa Jumalan valo, ääni ja Hänen tahtonsa elämässämme. Valossa vaeltaminen on halua elää siellä, missä Jumala on ja pimeydessä eläminen on syntien ja omien halujen oikeuttamista kristilliseen elämään pitämällä samalla Jumalaa osa-aikaisessa työsuhteessa.

Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen tuhon omaksi vihittyä; sillä Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä

Joosua 7:1

Aakan varasti suoraan Jumalalta ja kätki aarteet telttaan. Kun lopulta hänen syntinsä paljastui, hänestä tehtiin esimerkki tuleville sukupolville. Aakan ei voinut nauttia varastamistaan esineistä, sillä hän joutui pitämään ne piilossa. Samoin käy meille syntiemme kanssa. Emme useinkaan edes tajua, että niiden piilotteluun kuluu valtavasti aikaa ja työtä. Hetkellinen himo ei myöskään tuo pysyvää onnea, emmekä saa nautintoa asioista, joiden tiedämme olevan väärin.

Ja vaikka onnistuisimme pitämään syntimme piilossa ystäviltämme ja seurakunnaltamme, on yksi, jolta emme voi koskaan niitä piilottaa. Aakanin synti, vaikka se olikin piilossa ihmissilmiltä, oli täysin näkyvissä Jumalalle ja vaikka Aakan ehkä ajatteli, että se oli vain hänen asiansa, eikä koskenut muita, se tahrasi silti koko kansakunnan. 

Vaikka meillä onkin Jeesuksessa täydellinen uhri syntiemme edestä, on tämä Aakanin tarina vakava varoitus meille suhtautua syntiin vakavasti ja erityisesti niihin synteihin, joita harjoitamme tahallamme ja piilossa. Jumala näkee aina kaiken ja sillä on seurauksensa, jos yritämme piiloutua Häneltä.

Kuten Aakanin tarina opettaa, Jumala ei salli kansansa saastuvan itseään salaisillakaan rikoksilla. Ja kuten tässäkin tapauksessa, Jumala rankaisi heitä näkyvillä tuomioilla. Synti ei koskaan ole oma asiamme, vaan hyvin usein se rikkoo ihmisiä ympärillämme enemmän kuin itseämme. 

Valossa vaeltaminen on kuuliaisuutta Jumalalle. Se on sen työn arvostamista mitä Jeesus teki tähtemme. Ja kun vaellamme valossa, Jeesus on myös halukas työskentelemään kanssamme puhdistaakseen elämäämme kaikesta meitä rikkovasta. Jumala tietää kyllä taistomme vaikeuden maanpinnalla ja siksi aito katumus palauttaa meidät aina Jumalan suosioon.

Koska synti siis vahingoittaa itseämme, ihmissuhteitamme ja seurakuntayhteyttämme, meidän tulisi kaivata puhdistautumista synnistä. Uskomme ei tarvitse olla täydellistä, mutta sen täytyy olla rehellistä. Ja me saamme tuoda kaikki kipumme, paheemme ja väärinkäytöksemme Jumalan eteen ja pyytää apua. Uskonmatkamme onnistumisen peruspilareita on kykymme kääntyä Jumalan puoleen ylä- ja alamäessä.

Raamattu ei lupaa, että uskonmatkamme olisi helppoa. Ei se ollut sitä Jeesuksellekkaan. Me tiedämme, että tulemme kohtaamaan vielä paljon esteitä ja haasteita. Jumala antoi meille kuitenkin Jeesuksen ja Pyhä Hengen avuksemme. Ja Heidän ainoa missionsa on, että me onnistumme. Jeesus lupaa kulkea jokaisella askeleella kanssamme, kantaa meitä silloin, kun voimamme loppuvat ja rukoilla alati meidän puolesta. 

Älä siis anna minkään estää sinua pysymästä Hänen tiellään. Lopulta se tuo elämääsi sellaista hedelmällisyyttä, jolla ei ole mitään tekemistä niiden maallisten polkujen kanssa, joita olisit halunnut seurata.

Pimeydessä vaeltaminen on aina yksinäistä, kurjaa ja tuhoon vievää. Se on omavoimaista rämpimistä Jumalan kuuluvuusalueen ulkopuolella. Jos siis nyt koet, että elämässäsi on tänään jotain sellaista, jonka Jumala haluaa sinun jättävän pois, jätä se ja pyydä voimaa siihen. Jeesus haluaa tarttua käteesi tänäänkin ja sanoa Minä autan sinua siinä, jätä se, mikä sinua rikkoo ja seuraa Minua. Minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon 🩷

Me, joilla on lapsia tiedämme, kuinka turhauttavaa on valittaa samoista asioista vuosi toisensa jälkeen. Tiedämme miltä tuntuu, kun astiapinot kasvavat kasvamistaan ja kengät kuorruttavat kulkureitit. 

Parisuhteessakim saatamme ottaa toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset kunnioituksen ja rakkauden puutteena. Jos Hän rakastaisi ja arvostasi minua, hän ei toimisi noin.

 Vaikka Jumalan rakkaus, anteeksianto ja kärsivällisyys onkin valovuoden päässä siitä, mihin itse pystymme, ei anneta tahallaan Jumalalle syitä olla meille vihaisia tai kokea turhautumista. Otetaan tavoitteeksi siirtää Hänet ensimmäiselle sijalle elämässä kaikessa.

Pyydetään Hänen tahtoaan tapahtuvaksi elämässämme ja pyritään elämään Hänen ohjeidensa mukaisesti.

Sieltä minä annan hänelle viinitarhan ja muutan Aakorin laakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin sinä päivänä, jona hän lähti Egyptin maasta.

Hoosea 2:17 RK

Aakorin laaksosta tuli ahdingon paikka, mutta myöhemmin Raamatussa se mainitaan toivon paikkana. Ja tämä tuomion paikan muuttuminen toivon paikaksi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että Jumala voi ottaa kaikki epäonnistumisemme hetket ja katumuksemme kautta muuttaa ne kasvun ja uudistumisen mahdollisuuksiksi. 

Kuinka mahtavaa! Meillä on Jumala, joka ei virheidemme jälkeen hylkää meitä, vaan haluaa ennallistaa vanhat virheemmekin kunniaksi Hänelle. Pidetään siitä Jumalasta kiinni!

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.

Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.

Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

Sananlaskut 4:18-23