Savenvalajan pöydällä

Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.

Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. 

Jeremia 18:3-4

Kun vertauksessa meistä puhutaan savena Taivaallisen Savenvalajamme käsissä, se kuvastaa tarvettamme olla muokattavana Jumalan työpöydällä. Aivan kuin savea työstetään, muokataan, poltetaan, lasitetaan ja rikotaan, Jumalakin muovaa meitä sopiviksi astioiksi käyttöönsä. 

Kun jakeessa Jumala pyysi Jeremiaa menemään savenvalajan huoneeseen katsomaan saven työstämistä, Hän puhui samalla Juudan ja Jerusalemin asukkaiden muuttumisen tarpeesta. Kansakuntana he olivat matkalla tuhoon. He kieltäytyivät näkemästä itsessään virheitä ja syntejään ja sen sijaan, että he olisivat suostuneet Jumalan suunnitelman ja muokkauksen alle, he haastoivat Savenvalajaansa siitä, että he haluavat elää omien suunnitelmiensa mukaan.

Konkreettisen saven valamisen seuraaminen onkin valtavaa kuvaa siitä, miten Jumala toimii meidän kanssamme. Dreijalla pyörittäminen ja saven hellä painaminen muotoonsa kertoo Jumalan kärsivällisyydestä kanssamme. Savi on myös luonnostaan kovaa ja tarvitsee vedellä pehmentämistä ja työstämistä. Ilmakuplat on vaivattava pois, jottei savi halkeilee kuivuessaan. 

Savenvalajan luona Jumala halusi antaa Jeremialle käsityksen siitä, ettei Jumala aikonut hävittää kansaansa, vaan ajan saatossa se muotoiltaisiin uudelleen ja se tulisi käymään läpi useamman työvaiheen ja polton.

 

Ja niin mekin käymme Jeesuksen seuraajina. Kysymys sen sijaan on, suostummeko me Hänen työpöydälleen muokattavaksi? Annammeko Hänen työstää meistä sellaisia, kuin Hän on viisaudessaan suunnitellut? Haluammeko luovuttaa itsemme, syntimme ja omat halumme Hänen työpöydälleen? 

On totta, ettei Savenvalajan käsissä ole aina helppoa olla. Pehmentäminen, työstäminen, ilmakuplien vaivaaminen ja polttaminen on ajoittain kivuliastakin. Meissä on myös paljon oman lihamme ja syntiemme mukana tulleita paisuttavia ja rikkovia tekijöitä. Ilmakuplat, joita voisi verrata myös ylpeyteen, on usein ohjien ottamista omiin käsiin ja Jumalan suunnitelmien sotkemista omilla suunnitelmillamme. 

Aivan kuin jakeessa savi meni pilalle tekijänsä käsissä, saatamme mekin mennä. Emme useinkaan omalla kohdallamme näe Savenvalajan suunnittelemaa lopputulosta ennalta, muokkausprosessin edetessä meillä saattaa nousta halu taistella vastaan tai paeta.

Kaapissani on kivitavarasta tehtyjä korkeita puurokulhoja. Sympaattisia, rosoisia ja maanläheisiä. Myös uunin ja pakkasen kestäviä. Puurolle juuri sopivia ja korkean laidan ansiota, mehukeitot ja marjat ei läiky sohvallakaan syödessä. Lautaset kuitenkin vievät suuren tilan, koska ne eivät mahdu järkevästi asianpesukoneeseen, eivätkä kaappiin sisäkkäin.

Ne sopivat siis lähinnä yhteen käyttötarkoitukseen. Ja ystävät, kuinka paljon me suremmekaan Jumalan astioina omia käyttötarkoituksiamme? Näemme kenties vain kaikki puutteemme ja rajoitteemme, muttemme sitä, että jossakin yhdessä asiassa olemme täysin ylivertaisia. 

Jakeessa Savenvalaja ei heittänyt pilalle mennyttä astiaa pois. Sen sijaan, suurella kärsivällisyydellä ja rakkaudella se muokattiin uudelleen uuteen käyttötarkoitukseen.

Savi ei siis tiennyt mitä siitä tulee. Eikä rikottu astia kyennyt vielä näkemään ennallistamistaan. Ja aivan kuin savi valajansa pöydällä, mekin saatamme olla ymmärtämättömiä näkemään lopputulosta. Me kenties näemme kohdallamme vain sen, mikä silminnähden näyttää mahdolliselta. Jumala kuitenkin näkee niin rutikuivassa savessa kuin rikotussa astiassakin uuden mahdollisuuden.

Savenvalajamme elämän dreijassa puristus tiettyyn muotoon on vaikeaa ja työlästä, jos kapinoimme vastaan. Myös uunin korkeat poltto lämpötilat saattavat tuntua sietämättömiltä, tarpeettomilta ja epäreiluilta. Savenvalajallamme on kuitenkin aina täysi tietämys siitä, mitä Hän tekee. Jokainen työvaihe on tarpeellinen lopputulosta varten.

Olemme sitten tällä hetkellä työstettävänä tai uunin poltteessa, saamme luottavaisin mielin turvata elämämme Savenvalajamme käsiin. Aivan kuten erilaiset astiat ja savet sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin, niin me ihmisetkin sovimme eri käyttötarpeisiin Jumalan käytössä.

Materiaalina savi taipuu moneen ja siitä voidaan valmistaa herkkiä ja kauniita posliiniastioita kevyeen käyttöön ja kovettavia aineita lisäämällä tehdä lujaa kivitavaraa kovempaa käyttöä varten. 

Savea siis käytetään sen ominaisuuksien perusteella eri käyttötarkoituksiin. Jumalakaan ei Savenvalajana tuhlaa aikaa ja resursseja tehdäkseen meistä jotakin, mihin emme ole soveliaita ominaisuuksiemme perusteella. 

 

Kenties olet kokenut olevasi epäsopiva Jumalan valtakunnan työhön? Kenties kykenet näkemään vain kaikki rajoitteesi, muttet mahdollisuuksiasi? Ehkäpä olet juuri ollut muokkauspöydällä työstettävänä tai uunin poltteessa, muttet ymmärrä, miksi kaikki asiat ympärilläsi tapahtuvat ja miksi?

Ystävä voin lohduttaa sinua, että Jumala on Savenvalajanakin alansa mestari. Hän ei tee virheitä. Hän näkee kaikki piilossa olevat potentiaalit ja mahdollisuudet. Ja Hän tietää aina mitä Hän tekee. Ehkä et näe vielä lopputulosta, mutta voit luottaa siihen, että se tulee olemaan sangen hyvää.

Ja kuten jakeen pilalle menneen astian kanssakaan, Jumala ei luovu meistä virheidemme, säröjemme tai kuivuutemme takia. Voimme ajatella että kaikki menneisyytemme kipeätkin asiat on rikasteita savemme seassa ja se tekee meistä kovaan käyttöön sopivia. Se mitä me näemme virheenä, puutteena ja epäonnistumisena Jumala näkee aina mahdollisuutena johonkin uuteen 🩷

Ehkä uskoontulosi jälkeen meni pitkään hyvin? Jeesus oli kaikkialla läsnä, rukous oli voimallista ja asioihin tuli vastaukset nopeasti? Sen jälkeen on tullut vaikeuksia vaikeuksien perään. Perheessäsi on kenties tapahtunut isoja ja vakavia asioita, ehkäpä työt tai rahat loppuivat, tuli sairastumisia ja pohdit missä Jumala on muka tässä yhtälössä?

Tai ehkä koet, ettei sinun risaisessa elämässäsi voi mitenkään näkyä Jumalan kädenjälki. Ehkä koet, ettet oikein osaa evankelioidakaan. 

Jumalalla ei kuitenkaan ole yhtään käyttökelvotonta astiaa. Se minkä itse näet epäonnistumisena, ihmiset todennäköisesti pohtivat kohdallasi, miten tuo ihminen voi olla kaiken tuon jälkeen vielä järjissään ja noin mukava? Mistä tuo voima ja rauha oikein tulee?

Jumalan valtakunnan työssä meidän ei tarvitse vertailla itseämme toisiin tai kokea alemmuutta. Jumala on luomistyön mestari ja valmistaa meitä eri käyttötarkoituksiin sekä käyttää meitä juuri niillä vahvuusalueilla, joihin meillä on edellytyksiä. 

Ja joskus Hän saattaa rikkoa valmiit astiat ja tehdä niistä uuteen käyttöön sopivia uusia astioita. Ja kyllä, se tekee kipeää, mutta meidän ei tarvitse pelätä muutosta, sillä Savenvalajamme näkee kyllä ennalta sopivuutemme, mahdollisuutemme ja talenttimme. 

Meidät on kutsuttu levittämään Jumalan valtakunnan aarteita ja evankeliumia ympärillemme. Ja vaikka usein luulemme, että se työ vaatii edustuskelpoisia ihmisiä, täydellistä Raamatun tuntemusta, näkyviä armolahjoja ja sujuvaa puheentuottoa, tärkein evankelioinnin muoto on kuitenkin se, mitä itsessämme olemme. Tarkoitan siis miten kohtelemme muita ja miten Kristus saa näkyä meissä.

Ja juuri särkymiset, halkeamat ja rosoisuus tekee meistä arvokkaita Jumalan käytössä. 

Anna siis Savenvalaja Mestarillesi vapaat kädet kanssasi. Luota prosessiin. Älä yritä tehdä sitä työtä itse, minkä vain Jumala voi tehdä. Luota Hänen aikatauluunsa, vaikka asioissa tuntuisi kestävän. Jumala tekee täydellistä ja pilkuntarkkaa työtä meidän jokaisen kohdalla ja sen työn tuloksia kannattaa aina odottaa 🩷

📺 Jumalan kutsu elämässäsi - Seppo Männistö

 

📺 Astiaksi jaloon käyttöön - Riku Kekki

📺 Sateet ilta - Seinäjoen helluntaiseurakunta

🎧 Saviruukku 🎶