Armossa kulkeminen

Herra, tässä on minun sydämeni, minun köyhä sydämeni. Ota se sellaisena kuin se on ja tee siitä se, mitä haluat sen olevan. Muovaa ja anna sen heijastaa kalliin ja ihmeellisen Vapahtajamme Jeesuksen kuvaa. Aamen.

Jumalan armossa vaeltaminen on tyytyväistä elämää. Elämämme alkoi pelastumisestamme ja jatkuu päivittäin pyhityksellä. Nämä molemmat saavat voimansa armosta, ja se riittää meille. Aineelliset ja väliaikaiset asiat, joista usein valitamme, ovat vain haluja ja toiveita. Ainoa mitä tarvitsemme, on armo.

Ja mikä vapaus onkaan, kun armo vapauttaa koetellun, väsyneen, kiusatun ja murheellisen sydämen. Mitä armoa onkaan saada Jeesus ja rakastava Isä elämäänsä, turva, johon voi luottaa! 

Mitä lähemmäs kasvamme Jeesusta ja mitä luottavaisemmin kävelemme armossa, sitä enemmän huomaamme itsemme jääneen jonnekkin, kaikki kuvitellut voimat ja oletettu viisas järki vaihtuu totuuteen siitä, ettemme itsessämme mitään ole. 

Jumalan rakkaus syntiselle köyhälle on kristinuskon ydin. Meidän tarvitsee vain pysyä lähellä Jeesusta. Emme saa antaa maailman ja sen huolien joutua meidän ja Herramme väliin.

Jumalan lahjoittama armo Jeesuksessa on täynnä voimaa ja mahtava Jumalamme ojentaa meille tämän armon ilmaiseksi. Voimme rukoilla, että oppisimme kasvamaan tässä suuremmoisessa armossa.

Usein itsekäs elämänhallinnan säilyttäminen tekee meistä omia jumalia itsellemme. Kun tottelemme omaa tahtoamme, seuraamme omia toiveitamme, pidämme kiinni omista oikeuksistamme päädymme seuraamaan itseämme, emmekä Jeesusta.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on pettymätön ja ehdoton. Voimme elää luottavaisesti tietäen, että taivaan ja maan Luoja rakastaa meitä täysin. 

Armossa vaeltaminen on sitä, että uskomme siihen, mitä Jumala meistä sanoo ja annamme sen ohjata, varjella ja johdattaa meitä. Armossa vaeltaminen on luottamista Jumalaan ja luottamista Hänen osoittamansa tiensä hyvyyteen, sillä sortuessamme valittamaan ja vertailemaan, se johtaa vain tyytymättömyyteen ja Jumalan rakkauden kyseenalaistamiseen.

Meidän ei koskaan tarvitse epäillä, olemmeko Hänen rakkautensa arvoisia, sillä risti on todisteena siitä. Jumala ei myöskään odottanut meidän olevan hyviä tai täydellisiä lähettäessään Poikansa ristille. Hän ei edes odottanut, että meillä olisi katuva sydän. Kun olimme syvällä synnissä, Hän rakasti meitä ja osoitti meille armoa.

Kyse ei ole tunteistamme, vaan voimme vaeltaa Jumalan rakkaina lapsina, voittajina, valittuina ja siunattuina. Olemme sitä, mitä Jumala sanoo meidän olevan, emmekä sitä mitä menneisyytemme, saavutuksemme tai muut ihmiset sanovat.

Me olemme kalliisti ostetut, eikä mikään vaikeutemme tai muiden menestyminen ympärillämme voi heikentää sitä. Jeesuksessa, me olemme valittuja ja Jeesuksessa, Hänen tahtonsa on, että kuljemme Hänen perässään ja Hänen armossaan 🩷

Jos armossa vaellus on jotain, joka riippuu meidän suorituskyvystämme, me epäonnistumme. Jotta vaelluksemme onnistuisi, sen täytyy olla riippuvainen Jeesuksesta. 

Muutoin se muuttuu pakkasen lamauttamaksi erämaavaellukseksi, joka on uuvuttavaa ja palkitsee vain vahvimmat. Ja aina, toimiessamme omavoimaisesti - teemme Jeesuksesta tarpeettoman.

Minun armoni riittää sinulle, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden minä mieluummin kerskaan heikkouksistani, että Kristuksen voima lepäisi minussa.

2. Korinttilaiskirje 12:9