Syntinen nainen

Varmaan jokainen uskova jossain kohtaa syyllistyy uskonelämässään fariseuksien kaltaiseen syntiin, ihmisten arvosteluun ja alaspäin katsomiseen. Jollemme elä lähellä Jeesusta ja muista, mistä olemme pelastuneet, sydämemme saattaa kylmetä.

Syntinen nainen Luukkaan evankeliumissa on monelle merkityksellinen Raamatun kohta. Se antaa ihmiselle lupauksen, että paljotkin synnit voi saada anteeksi. 

Niin eräs fariseuksista pyysi Jeesuksen ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Luukas 7:36-38

Tuohon aikaan perusetikettiin kuului toivottaa vieraat tervetulleiksi antamalla vettä jalkojen pesuun, tervehtimällä heitä suudelmalla poskelle ja kenties laittamalla öljyä heidän päähänsä ilmaisemaan kunnioitusta ja kohteliaisuutta. Mutta tämä Jeesuksen syömään kutsunut fariseus Simon, laiminlöi nämä kaikki tavat.

Tällaiset uskonnollisten johtajien päivälliset, joihin Jeesuskin kutsuttiin, olivat usein julkisia. Ruoka tarjoiltiin vain kutsuvieraille, mutta muut halukkaat pääsivät osallistumaan tilaisuuteen. Koska telkkareita ja muuta viihdettä ei ollut, oli tapana mennä tällaisiin tilaisuuksiin kuulemaan opetusta ja katsomaan opettajat tekevät.

Yksi kutsumattomista vieraista oli myös tämä evankeliumissa mainittu syntinen nainen. Raamattu kertoo naisen maineen olleen kaikkien tiedossa. Voimme siis vain kuvitella ihmisten ylenkatseet, kun nainen saapui Jeesuksen luo.

Nainen tiesi kuitenkin tilansa ja syntinsä, eikä edes yrittänyt esittää parempaa. Hän oli kuullut, että tämä mies, Luvattu Messias antaa syntejä anteeksi ja se oli hänen ainoa jäljellä oleva toivonsa. Hänellä ei ollut mitään, millä puolustaa tekojaan ja nöyränä hän asettui Jeesuksen jalkojen juureen ja puhkesi itkuun ymmärtäessään toivottomuutensa.

Nainen oletettavasti myös itkunsa seasta huomasi, että Jeesuksen jalat olivat likaiset tien tomusta. Hän ymmärsi, mikä loukkaus oli tapahtunut, että Jeesus oli kutsuttu päivälliselle, mutta hänen jaloilleen ei oltu tarjottu edes vettä.

Nainen myös oletettavasti ymmärsi, ettei hänen tuomaansa öljyä olisi voinut suoraan laittaa likaisiin jalkoihin, joten hän alkoi pestä jalkoja jo vuotaneilla kyyneleillään ja kuivata niitä hiuksillaan. Hän oli valmis jättämään entisen elämänsä, eikä häntä ei haitannut tuhlata kallista voidetta Jeesukseen eikä asettaa hiuksiaan alttiiksi.

Muiden kuin Jeesuksen paheksunta oli käsinkosketeltavaa. Jeesus tiesi myös Simonin ajatukset. Jeesus näki naisen vilpittömyyden ja parannuksen halun ja puolusti naista siunaten ja sanoen sanoen sinun syntisi on annettu anteeksi. Se oli julkisesti lausuttu julistus, että nainen pelastui yksin uskosta Jeesukseen, vaikkei päivällisvieraat sitä käsittäneetkään.

Simonin rakkaudeton laillisuus oli vaaraksi sekä naiselle, että hänelle itselleen. Olemme nähneet myös tuota samaa laillisuutta seurakunnissamme koko historian. 

Simon tuomitsi ajatuksillaan myös Jeesuksen, koska oletti ettei tällä ole hengellistä erottelukykyä. Jeesus tunsi Simonin ajatukset ja hänen sydämensä. Jeesus ei kuitenkaan nuhtelenut häntä suoraan, vaan esitti hänelle kysymyksen rahanlainaajasta ja velallisista.

Eräällä rahanlainaajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?

Luukas 7:41-42

Tästä vertauksesta löydämme evankeliumin totuuden. Antelias rahanlainaaja viittaa Jumalaan, velalliset ihmisiin ja syntiin. Velan eli synnin määrä voi vaihdella henkilöittäin, mutta yhteistä on, että meistä kukaan ei pysty maksamaan velkaamme takaisin. Se ajaa vain yhä syvemmälle synnin kierteeseen rikkoen ihmisen. Me saamme kyllä helposti tilapäistä lohtua vertaamalla itseämme suurempiin velallisiin, kuten Simon teki vertaillessaan itseään naiseen. 

Simon ei ymmärtänyt sitä, että hän oli yhtä syntinen kuin nainenkin. Itseasiassa hengen synnit ovat aina ilkeämpiä kuin lihan synnit. Ylpeyden ja itsetyytyväisyyden synnit ovat tappavampia kuin lihan synnit koskaan voivat olla. Muiden polkeminen, alaspäin katsominen ja Jumalan armon kyseenalaistaminen ei miellytä Jumalaa.

Vertaus opettaa myös sen, minkä me ihmiset usein unohdamme, että on vain ihmisiä, jotka luulevat olevansa pieniä velallisia. Todellisuudessa me kaikki olemme ennen uskoontuloamme suuria velallisia, joilla on ääretön, maksamaton velka synnistä Jumalalle. 

Koska toisten synnit ovat usein enemmän näkyvillä, kuin ehkä meidän, me pidämme itseämme parempina ihmisinä, kuten Simon teki. On selvää, että Jeesus on vertauksen velkoja tässä tilanteessa ja hänen kanssaan on pöydässä kaksi velallista. Nainen piti itseään suurena syntisenä, joka saattoi vain anoa armoa, mutta Simon piti itseään melko hyvänä ihmisenä. Hän oli luultavasti tehnyt syntiä muutaman kerran elämässään, mutta kaiken kaikkiaan hän ajatteli olevansa melko vanhurskas. 

Kumpikaan heistä ei pystynyt maksamaan syntivelkaansa takaisin, kuten meistä kukaan ei pysty, joten onko sillä loppujen lopuksi edes väliä, kuinka suuri syntitaakka kullakin on, jos se pienikin synti erottaa Jumalasta? 

Nainen ei saanut syntejään anteeksi hänen rakkautensa osoituksen takia. Hän sai syntinsä anteeksi uskon takia. Rakkaus oli seuraus syntien anteeksiannosta. On oletettavaa, että nainen sai anteeksiannon jo koskiessaan Jeesukseen, kuten verenvuodosta kärsinyt nainen.

Kun kadumme syntejämme ja vastaanotamme Jumalan anteeksiannon, rakkaus Jeesusta kohtaan alkaa kasvaa sydämissämme. Ja kun se tapahtuu, alamme hyväksyä muut sellaisina kuin he ovat ja rakastaa heitä. Anteeksi saaneina harjoittelemme anteeksiantoa.

Kun syntiset kohtaavat Jeesuksen, synti ei enää houkuttele, eikä pidä enää vankinaan. Sen sijaan Jeesus nähdään vastustamattomana. Ja mitä isomman syntitaakan olemme saaneet anteeksi, sitä rakastavampia, helpottuneempia ja kiitollisempia olemme, kuten Jeesus vertauksella todisti.

Naisen suorittama jalkojen pesu oli rakkauden osoitus. Jos siis haluamme tuntea olomme paremmaksi, siihen ei ole ratkaisu katsoa muita alaspäin tai juoruta muiden synneistä tai oletetuista synneistä. Me emme voi koskaan piilottaa omaa syntivelkaamme Jumalalta. Ja kuten olemme huomanneet, vaikka emme ole synnin orjia, me kykenemme sitä kuitenkin tekemään päivittäin.

Naiselle annettu vapauttava lause uskosi on pelastanut sinut, mene rauhassa sai hämmästelyä ihmisiltä ympärillä. Mutta Jeesus on lihaan tullut Jumala, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Tie taivaaseen menee ainoastaan Jeesuksen kautta. Mikään muu ei voi syntejämme sovittaa.

Älkäämme siis olko Simoneita. Tunnistakaamme sen sijaan, että olemme naisen tavoin suuria velallisia. Nainen, oli kohdannut oman syntisyytensä kasvotusten. Hän tiesi jokaisen koskaan tekemänsä synnin laajuuden ja tiesi tarvitsevansa anteeksiantoa. Simonin oli vielä päästävä hurskaan, rituaalisen mentaliteettinsa läpi nähdäkseen oman syntisyytensä. Naisen teot osoittivat todellista katumusta, ja uskonsa ansiosta hän sai anteeksiannon ja pelastuksen.

Tarinan opetus ei ole kuinka kohdata syntisiä ihmisiä, vaan nähdä oma syntisyytemme. Me emme ole yhtään sen parempia ihmisiä, kuin Simon tai tämä nainen. Kun rakastamme Jeesusta ja elämme Hänelle, meidän sydämemme kyllä muuttuu kohtamaan muut ihmiset rakkaudella. Tunnusta siis syntisi Hänelle. Itke, jos itkettää. Ole rikki Hänen edessään ja anna Hänelle syntisi. Ja anna Hänen sanoa sinulle sinun syntisi on annettu anteeksi. Mene rauhassa 🩷

 

Jumala antaa meille syntimme anteeksi vain Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella, ei minkään tekemämme hyvän teon johdosta. Me saamme anteeksi kuten tarinan syntinen nainen, uskomme Jeesukseen pelastaa vielä tänäkin päivänä.

Naisen pitkät hiukset ja öljy oli ilmiselvästi oleellinen osa hänen työtään ja viehätysvoimaansa. Tämän syntisen öljyn ja vapaana olevien hiusten käyttäminen julkisesti Jeesukseen oli  pöyristyttävää päivällisvieraiden mielestä, mutta Jumala haluaa meidän käyttävän uskoontultuamme taitojamme ja kykyjämme Jeesuksen palvelemiseen ja evankeliumin eteenpäin viemiseen entisen syntisen elämän tarkotusperien sijaan. 

Jumala haluaa myös käyttää elämäämme, oli se sitten ollut kuinka syntinen tahansa. Meidän muutoksessamme, tulee ilmi Jumalan kirkkaus ja hyvyys.

Joten älä sure ystäväni menneisyyttäsi. On taitosi, kykysi tai ammattisi sitten mitä tahansa, voit olla varma, että Jumala tietää ne kaikki ja haluaa niitä käyttää 💎

~

Taidonnäyte on kuvan taulukin. Uskonsisaren maalaama taulu, juuri tästä, Luukkaan evankeliumin naisesta. Taulun ja siskon blogin löydät täältä.