Ristin taakka?
Jeesus varoittaa meitä Luukkaan evankeliumissa ristin kantamisesta, ettei sellainen ihminen kelpaa Hänelle, joka ei ole valmis kantamaan ristiään. Tämän tekstin äärellä onkin hyvin lohdullista muistaa, että Jeesus ei jaksanut yksin kantaa omaa fyysistä ristiään.
Se saa tänäänkin rohkaista jokaista, joka kokee olevansa voimaton ja liian taakoitettu jatkamaan omin voimin.
Jos aiomme seurata Jeesusta, meidän on myös samaistuttava askeleisiin, jotka johtivat ristille. Meidän on kohdattava totuus ja nöyrryttävä myöntämään, ettei kukaan meistä voi yksin kantaa omaa ristiään.
Kun Jeesus siis kehotti meitä ottamaan ristimme ja seuraamaan Häntä, Hän tiesi tarkalleen, mitä sanoi. Hän myös tiesi, että Simonin piti kantaa konkreettinen risti Hänen puolestaan.
Miksi sitten Jeesus pyytää meitä kantamaan ristimme, meidän, jotka ihmisinä olemme huomattavasti heikompia, puutteellisia ja syntiin langenneita?
Vaikka Raamattu ei suoraan kerro, on oletettavaa, että Jeesuksen voimat loppuivat ristiä kantaessa. Hän oli jo ennalta pahasti pahoinpidelty sotilaiden toimesta. Raamattu kertoo sotilaiden pakottaneen kohdalle sattuneen Simonin kantamaan raskaan ristin Golgatalle, mikä viittaa Jeesuksen lyhistymiseen painavan ristin alla. Vaikka kyse olikin Jumalan suunnitelmasta, oli roomalaisilla myös oletettavasti kiire suorittaa ristiinnaulitseminen ennen pääsiäispyhiä ja heille olisi ollut varsin noloa, jos tuomittava olisi kuollut jo ennen ristille pääsyä.
Onkin oivallista Jumalalta, että Jeesus, jonka kaikki evankeliumin kirjoittajat selvästi ymmärtävät olevan lihaksi tullut Jumala, tarvitsee apua kärsimyksensä hetkellä. Ylösnouseva Messias otti Simonin kantoavun vastaan. Mikä nöyryyden opetus Jumalalta!
Jos hengellistämme Simonin teon, mekään emme useinkaan halua kantaa omia ristejämme. Me emme myöskään valitse omaa uskoontuloamme. Aivan kuten Jumala valitsi Simonin olemaan oikeaan aikaan sotilaskulkueen edessä, Jumala valitsee meidät omiin tehtäviimme, usein vielä ollessamme vielä uskosta osattomia.
Vaikeus tässä ajassa ei useinkaan ole epäonnistuminen ristin kantamisessa, sillä Jumala sallii meille virheet, vaan kiusaus on poimia tuo risti ja viedä sitä eteenpäin omin voimin. Usein velvollisuuden tunteesta tai syyllisyydestä ja näin ollen hyvin usein näännymmekin sen alle.
On huomionarvoista Golgatan tapahtumissa, että Jumala olisi voinut antaa Pojalleen yliluonnollisen avun ja voiman jaksaa kantaa painava risti Golgatalle asti, mutta Hän ei tehnyt niin. Sen sijaan Jumala asetti Simonin oikealla hetkellä oikeaan paikkaan.
Kuten Jumala näki ennalta Poikansa voimien uupumisen Jumala tietää ennalta myös, ettei yksikään Hänen lapsistaan voi kantaa yksin omaa ristiään.
Kyse ei ole halusta, haluamme kyllä usein niin kovasti olla hyviä opetuslapsia, haluamme kovasti kieltää itsemme ja ottaa ristin päällemme, mutta samalla unohdamme, että sama risti tulee viemään jonain päivänä meidän voimamme loppuun.
Pyytäisikö siis Jeesus meitä tarkoituksella ottamaan ristin, jonka Hän tietää vievän kaikki inhimilliset voimamme ja jättävän meidät jopa luovuttamisen partaalle?
Vastaukseni on valitettavasti kyllä, mutta Jeesus myös sanoo, että ilman Häntä, me emme voi mitään tehdä.
Joten, kun Hän pyytää meitä ottamaan ristimme Hän odottaa, että opimme läksyn. Vasta sitten, kun ristimme työntää meidät tomuun ja opimme, että se ei johdu vioistamme tai virheistämme, vaan siitä, ettemme kulje Hänen voimassaan. Juuri siitä Raamattu puhuu sanoessaan Jeesuksen voiman tulevan täydelliseksi heikkoudessamme.
Ristin on tarkoitus murtaa meidät, tyhjentää meiltä kaikki inhimilliset ponnistelut. Ja hyvä niin. Aivan kuten Simonkaan ei olisi voinut ottaa ristiä kantaakseen, ilman Jeesuksen tarkoituksellista voimien vähenemistä, ei Jeesus voi tulla avuksemme, ennenkö murrumme ja annamme omavoimaisuudestamme periksi.
On ristimme mikä tahansa Jeesuksen seuraamisen lisäksi, voimme olla varmoja, että se vie meidät itsemme loppuun hengellisessä elämässämme.
Ja silloin on Jeesuksen hetki olla vierellämme ja sanoa, anna Minun auttaa kuormasi kantamisessa.
Ristin kantamisen myötä opimme kieltämään oman tahtomme ja omavanhurskautemme sekä voimme seurata todellisina opetuslapsena kun opimme ymmärtämään ettemme voita haasteitamme ja syntejämme omalla tahdonvoimallamme.
Kun sisäistämme, että olemme Jeesuksen omassa opetuslapseuskoulussa. Voimme iloita siitä, että meistä tulee heikkoja ja apua tarvitsevia, jotta voimme kokea Hänen ylivoimaisen voimansa meissä.
Aivan kuten Simon esikuvallisesti auttoi kantamaan Jeesuksen ristin, auttaa Jeesus meitä jokaista kantamaan tänäänkin oman ristimme. Mutta se vaatii monelta meistä ensin kaatumisen. Jeesus odottaa, että myönnämme ettemme jaksa ja yksin pysty, jotta Hän voi tarjota meille auttavan kätensä 🩷
Simon, joka seuraa Jeesusta ristille, on opetuslapseuden kuva. Jeesus kulki edellä ja meni sinne, minne me emme vielä voi mennä. Me seuraamme kuitenkin Hänen jälkiään ristiämme kantaen.
Ristiinnaulitsemispaikka sijaitsi useimpien tietolähteiden mukaan kukkulan päällä. Simonin matka tuli siis jokaisella askeleella raskaammaksi, kun hän kiipesi Jeesuksen perässä.
Voidaankin ajatella, että Simon kantoi matkansa ajan oman syntinsä painoa kunnes kukkulan päällä lyhistyi polvilleen uupumuksesta, juurikin ristin juurelle.
Usein synnin paino tuokin meidät Jeesuksen luo. Vasta kun taakka käy liian raskaaksi, ihminen nöyrtyy.
Raamattu ei kerro meille, tuliko Simon uskoon nähdessään tapahtumat, joiden yhdeksi päätähdistä hän joutui, mutta uskon, että kulkeminen Jeesuksen perässä läpi tönivien ja pilkkaavien ihmisten sekä itkevien vanhurskaiden ja julmien sotilaiden, muutti tuon miehen sydämessä jotain.
Amen, sisko 🙏😇
VastaaPoista