Näytä minulle tiesi

 Herra, neuvo minulle tiesi,

opeta minulle polkusi

Psalmi 25:4

Päiväkirjan pitäminen on usein avuksi uskoelämässämme. Tai kalenteriin tai Raamattuun kirjaaminen niistä rukousvastauksista ja avunannoista, joista Jumala on meille antanut. Meidän on niin helppoa unohtaa hyvät asiat ja kiitollisuuden aiheet, mutta muistamme kyllä hyvin kaikki vaikeudet. Kertaamalla muistiinpanoistamme, kuinka hän on pitänyt meistä huolta menneinä aikoina, on meidän helpompi luottaa Häneen myös tulevaisuudessa. 

Jumalan kutsuma tie on usein hyvin yksinäinen. Vaikka meillä olisi paljon ihania uskonsisaria ja -veljiä ympärillämme, huomaamme, että Herran polku usein kapenee kapenemistaan ja kenties muuttuu vielä yksinäisemmäksi. Psalmista huomaamme, että Daavid ei huuda Jumalan puoleen voidakseen kulkea omaa polkuaan, vaan oppiakseen tuntemaan Jumalan ohjaama tie. 

Yhteyden katkeaminen uskoontultuamme moniin läheisiin saattaa tuntua pahalta ja tarpeettomalta meistä. Ehkä olet viimeaikoina kokenut olevasi häkkilintu? Ehkä Jumala valmistaa sinua johonkin uuteen ja olet juuri astumassa aikaan, jossa kaikki tuttu näyttää päättyneen.

Ja tällöin voit olla varma, että sielunvihollinen on sinulle kateellinen. Siksi se haluaa varastaa rauhasi, ilosi ja luottamuksesi Jumalan suunnitelmaan erityisesti jonkin suuren asian edessä.

Usein myös seurakunnissa saatamme huomata, että kuulumisten kysely voi olla vain pintapuolista. Arvelemme, että ihmiset eivät kestäisi totuutta mustista ja masentuneista tunteistamme painiessamme Jumalan kutsussa, joten käperrymme yhä enemmän itseemme.

Ja tottahan se on, ihmisillä ei ole ikinä sitä kykyä ja taidollisuutta auttaa, mikä Jumalalla on. Psalmissa Daavid, valittaessaan yksinäisyyttä, ei pyydä ihmisiä ympärilleen, vaan turvaa yksin Jumalaan.

Mitä enemmän meille kertyy uskovuosia, sitä enemmän totumme rutiineihimme. Lakkaamme ehkä ottamasta riskejä tai olemasta avoimia uusille ideoille. Mutta kuten Daavid, voimme pyytää Jumalaa pehmentämään sydäntämme, jotta meillä olisi sama asenne kuin Daavidilla oli. Tärkein prioriteettimme uskonelämässämme tuli olla rukous ja jatkuva tietoisuus tilinteon tarpeellisuudesta.

Sillä jos päädymme kulkemaan omien tunteidemme varassa, huomaamme usein kulkevamme jotakin muuta, kuin Jumalan tietä. Seuraamme kyllä polkua, mutta se ei ole Jumalan polku. Ja vaikka tiedämmekin, mitä Jumala meiltä odottaa, voimme luisua usein takaisin vanhoihin elämäntapoihin. Ja siksi, kuten Daavidin, meidän täytyy säännöllisesti pyytää Jumalaa näyttämään meille omat tiensä.

Vain Jumala voi olla navigaattori, joka näyttää meille oikean suunnan. Omien ja muiden ihmisten mielipiteiden seuraaminen voi viedä meitä paikkoihin, joihin Jumala ei ole koskaan tarkoittanut meitä. 

Omassa uskonelämässäni huomaan, että minun on kyllä suhteellisen helppo pyytää Jumalan tahtoa tulevaksi elämääni, mutta suurin ongelma lienee Hänen äänensä kuuleminen tai saadun sanan noudattaminen. Herran ääni harvoin kuuluu oman tahdon ylitse. Siksipä Daavidin tavoin, rukoukseni pitäisi olla neuvo minulle tiesi ja tee minut halukkaaksi sitä kulkemaan.

Koska parhaimmatkin meistä huomaavat olevansa tottelemattomia Jumalan tahdolle ja Hänen kutsulleen laittaa Hänet etusijalle elämässämme, siksi niin mahtavaa on kuulla, että Jumala rakastaa katuvaa ja murtunutta sydäntä. Ja jos sinäkin huomaat jatkuvasti katuvasi virheitäsi, minulla on ilo kertoa, että olet todennäköisesti oikealla tiellä 🩷

Kiitos, Isä että iloitset voidessasi ohjata meidän elämäämme. Auta minuakin, Herra, paitsi kuuntelemaan ääntäsi, myös tottelemaan ohjeitasi. Jeesuksen nimessä tätä pyydän

 Aamen

Jeesuksen tie Golgatan ristille oli pitkä ja yksinäinen. Hän kärsi kaupungin ulkopuolella, hänen ystävänsä, opetuslapset nukkuivat tai kavalsivat hänet ja tuskissaan Hän rukoili, että Isä muuttaisi suunnitelmaa. 

Jeesuksen kohdalla, kuten meidänkään kohdalla, Isä harvoin muuttaa suunnitelmaa. Emme tiedä, mitä Jeesuksen päässä pyöri viimeisillä hetkillä ristillä, mutta sen tiedämme, että Isä oli läsnä. Jeesus pystyi äärimmäisen kivunkin keskellä toteamaan, Sinun käsiisi Isä, jätän henkeni.

Ja Hänen käsissään on meidänkin henkemme, tulevaisuutemme ja kutsumme. Vaikka olemmekin epäonnistuneet elämässä ja olemme tehneet lukemattomia virheitä tänäänkin, voimme luottaa, että Jumala on meihin silti tyytyväinen. Ja Jeesuksen ristin työn ansiosta me olemme Hänen lapsiaan, ilman omaa ponnistelua. Hän tuntee meidät nimeltä ja Hänellä on suunnitelma meille. Jumala kutsuu meitä arvokkaiksi. Hän sanoo, että olemme tärkeitä ja että voimme vaikuttaa tähän maailmaan.

Ja kuten Jeesuksen kanssa, Hän ohjaa meille oikea tien ja antaa voiman kulkea sen lävitse 🩷