Kulje jalanjäljissäni

Askel askeleelta Jeesus kutsuu meitä kulkemaan Hänen jalanjäljissään.  Aivan kuten pieni lapsi haluaa seurata kaikessa vanhempiaan, rakkautemme Jeesusta kohtaan tulisi innoittaa meitä seuraamaan Häntä kaikessa. Kulkemaan Hänen jalanjäljissään jo valmiiksi viitoitetulla polulla. 

Esitämme kuitenkin usein sellaisia ​​kysymyksiä kuten Entä tuo…? Miksi minun pitää mennä? Miksi minä en parane? Miksi tuolla on helpompaa?

Meidän ei kuitenkaan kuulu vertailla omaa matkaamme toisten matkaan. Kuten Jeesuskin vastaa Johanneksen evankeliumissa Pietarille: mitä se sinulle kuuluu, jos tahdon hänen jäävän? Focuksemme täytyisi olla vain omassa matkassamme ja sen matkan tulisi olla niin tärkeä asia meille, ettei meillä itseasiassa pitäisi olla aikaa seurata muiden menemisiä ja tekemisiä.

Jeesuksen elämä oli rakkauden osoitus kaikissa teoissaan. Jeesus haluaa, että Hänen seuraajansa elävät ja kylvävät Hänen rakkauttansa elämässään. Että pyrkisimme olemaan Jeesuksen kaltaisia ​​kaikessa, mitä kohtaamme, jättäen elämämme Hänelle. Että kulkisimme Jumalan sanan ja Pyhän Hengen johdatuksen kautta sitä tietä, joka meille on tarkoitettu.

Todellinen ongelma usein koituukin siinä, että emme pidä Jumalan sanan kuuntelemisesta tai tottelemisesta silloin, kun se loukkaa meitä tai on vastoin kulttuurisia normejamme tai kehoittaa meidät luopumaan jostakin meille niin tärkeästä. 

Me teemme helposti itsestämme kaksinaamaisia ja tekopyhiä sanoessamme seuraavamme Jeesusta, kuitenkaan seuraamatta häntä oikeasti. Jollemme lue Raamattua säännöllisesti, unohdamme Jumalan sanan ja kehoitukset. Jollemme jaa sitä rakkautta ja rauhaa, jota olemme saaneet osaksemme uskoontulon myötä, vaan kiukkuamme maallisten murheiden, vastuiden ja rahan kanssa, ei se anna turvatakuita ympärillä oleville siitä, että Jumala pitää huolen ja että Jumalan tie kannattaa. 

Aikamme on arvokasta. Jeesuksen jalanjäljissä kulkeminen on päivittäistä valintaa. Kulkemista maailman virtaa vastaan. Niin lähellä Jeesuksen jäljissä, että voimme lähes tuntea pölyn, joka pöllyää Hänen askellessaan meidän edellämme.

Se ei ole helppo tie, mutta se on tie jota meidän ei tarvitse kulkea yksin. Se on tie, jossa meidän on opeteltava asennoitumaan siihen, ettemme tiedä mihin se tie vie. Se tie saattaa viedä pitkien matkojen päähään, se voi viedä taivasalle tai vaikeuksiin, kuitenkin se on Jeesuksen ennalta kävelemä tie, jolla Hän on luvannut tässäkin ajassa olla meidän mukanamme, askel askeleelta.

Meidän ei pidä katsoa omiin askeleihimme, vaan pelastajaamme. Kuten kansa Mooseksen aikaan, mannan satamisen jälkeenkin, me helposti jäämme valittamaan olosuhteitamme ja vaikeuksiamme. Unohdamme Jumalan antaman avun menneisyydessä, emmekä valittaessamme ymmärrä, että Jumalalla on tämäkin asia, tänäänkin hallinnassa. 

On taivaallisen Isämme tahto että kuljemme Jeesuksen jalanjälkien perässä, Hänen viitoittamaa tietään. Niin lähellä että näköyhteys säilyy. Vaikka seuraminen veisikin kompurointeihin ja epäuskoon omasta pystyvyydestämme, me pystymme kulkemaan sen tien Mestarimme kanssa. Hän ei jätä eikä hylkää.

Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan ei muutu. Hän haluaa ojentaa kätensä, kun kaadumme ja muistuttaa, että Hän on läsnä tapahtui mitä tapahtui. Hän haluaa sinua tänäänkin kannustaa kulkemaan Hänen jalanjäljissään.

Rakas Jumala, Sinä kutsut meitä jokaista seuraamaan Poikaasi, kääntymään pois omista itsekkäistä eduistamme ja tavoitteistamme ja valitsemaan Sinun tarkoittamasi tien.

Vaikka se tie on vaikea nähdä, tai on menossa suuntaan, jota emme olisi koskaan valinneet itsellemme niin kiitos, että sinä rakas Jeesus olet kanssamme.

Anteeksi Jeesus, että kysymme ja kyseenalaistamme niin nopeasti ja epäröimme toisinaan seurata sinua.

Auta rakas Jeesus meitä näkemään enemmän uskon silmin, kuin omasta näkökulmastamme Sinun tahtoasi.

Opeta meitä seuraamaan sinua rakas Jeesus ilman pelkoa, tietäen, että olet aina kanssamme ja tietäen, että sinä johdat ja autat matkallamme.

 Aamen.