Isä, anna se mitä tarvitsen

Se kasvaa, mitä ruokit pätee moneen asiaan. Me usein turrutamme itsemme asioilla, jotka eivät todellisuudessa ole meille hyväksi.

Uutisotsikoiden lukeminen, maallinen viihde ja musiikki. Pelkoon, esteisiin ja vaikeuksiin katsominen. Liian vähäinen hengellinen ravinto ja seura.

Pelon ja uskomme välillä käydään jatkuvaa taistelua. Se on taistelua hyvän ja pahan välillä. 

Käymämme sisäiset taistelut määräävät usein luonnettamme, suhteidemme laatua ja sisäistä rauhaamme. Sisäinen taistelumme usein ratkaisee sen, miten reagoimme ulkopuolella tapahtuvaan.

Voimme kuitenkin ennalta yrittää voittaa sisäisten taistelujemme tuloksen. Voimme valita, minkä annamme vaikuttaa elämässämme.

Se mitä ruokimme vahvistuu ja voittaa ja se mitä nälkiinnytämme ja vastustamme, hiljalleen kuolee. Se ei ole helppoa, mutta on yksinkertaista. 

Jos siis haluamme enemmän positiivisia tuloksia elämäämme, meidän on ruokittava itseämme enemmän positiivisuudella, jos taas meistä tuntuu, että hengellinen elämämme voi huonosti, Jumala suhteemme tuntuu etäiseltä ja tahmealta, meidän täytyy ruokia tuota yhteyttä.

Jumalan, Isän, läheisyyden tuntemiseksi tulee kääntyä Hänen puoleensa. Luulemme liian usein, että Hän on kaukana, vaikka kyse onkin siitä, että seisomme seliksi Häneen.  

Me saamme kääntyä Hänen puoleensa kaikissa olosuhteissa. Kääntyä iloisin ja kääntyä kiitollisin mielin tai kääntyä heikkona anoen.

On ihmeellistä, että sanoja ei aina tarvita. Meidän ei ole pakko ilmaista kaipaustamme ääneen. Saamme tulla mitättöminä ja maahan lyötyinä, viimeisillä voimillamme lyhistyä ristin juurelle, vailla pelkoa hylkäämisestä.

Siinä ristin juurella saamme avun, mutta saamme myös lohdun ja ilon äänettömästäkin läheisyydestä. Tuo läheisyys vahvistaa, luo luottamusta ja rauhaa. Tuo läheisyys antaa tunteen, että tuskamme ja tilanteemme on nähty.

Eihän siis anneta maailman ja kaikenlaisen turhan huolen näännyttää ja kuihduttaa itseämme. Lähestytään Isää, lähestytään Jeesusta, sillä siinä läheisyydessä on kaikki mitä tarvitsemme 💝 

Kaikki muu on toissijaista, eikä todellisuudessa ole edes meidän hallittavissamme.

 

Sillä mitä ajattelemme ja sanomme itsellemme, on enemmän tekemistä elämämme laadun kanssa, kuin millään muulla asialla. Sisäinen vuoropuhelumme on tärkein keskustelumme, jonka voimme päivittäin pitää itsellemme. Se on valintaamme siitä, katsommeko ylösnousseeseen Kristukseen vai murheisiimme.

Rukous:

Isä anna meille syvät juuret, jotka uppoavat yhä syvemmälle Sinuun ja Poikasi rakkauteen .

Yhä syvemmälle armoon ja yhä syvemmälle uskoon.

Yhä syvemmälle Poikasi tuntemiseen.

Isä, täytä meitä hengellisellä viisaudella ja ymmärryksellä, jotta voisimme vaeltaa Poikasi arvoisella tavalla, kantaen hedelmää jokaisessa päivässä ja jokaisessa ihmiskohtaamisessa.

Isä, auta meitä olemaan varuillamme, jottemme joutuisi maailman ja ihmisten harhaan ja lankeaisi omasta lujuudestamme, vaan saisimme kasvaa Poikasi armossa.

Isä, auta meitä pitämään ilona kaikki, ​​mitä joudumme kohtaamaan tietäen, että uskomme koetteleminen tuo tarvitsemamme lujuuden opettaen, ettei meiltä puutu mitään, kun meillä on Sinut! 

Aamen!