Babylonian tuho

Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe". Sinun viisautesi ja tietosi, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta!

Jesaja 47:10

Ilmestyskirjassa kuvataan Babylonian tuhoa massiivisena ja ihmisissä surua aiheuttavana tapahtumana. Konkreettinen Babylonia tuhoutui jo 500 vuotta ennen Jeesuksen tuloa, mutta Babylonia symboloi meille tässä ajassa jumalatonta maailman valtaa. Liiallista vaurautta, materiaa, omavoimaisuutta, ylpeyttä, itsekkyyttä, hekumaa ja luopumusta. Ilmestykirjan mukaan konkreettinen Babylonia tulee myös tuhoutumaan vielä kerran maailman valtiaan roolissa.

Jumala on siis säätänyt mitan, jolloin ihmiskunnan syntien määrä on täynnä. Babylonia kuvataan sekä neitsyenä, että porttona. Neitsyen imagon Babylonia saa ihmisten mielissä koskemattomuudestaan. Se on kenties välttynyt muiden maiden valloitukselta ja säilyttänyt maailman mahdin imagonsa. Porttous sen sijaan kuvaa hengellistä uskottomuutta, jota on harjoitettu kaiken ja kaikkien kanssa. Ylpeys, omavoimaisuus ja minä minä asenne on tullut ikeeksi ja turmeltuneisuudessaan se ohjaa myös kansat epäjumalanpalvelukseen.

Babyloniaa siis moititaan ylpeydestään, ylellisyydestään sekä luottamuksestaan omaan viisauteensa ja noituuteen, joista erityisesti astrologian ennustuksiin. Koska Babylonia ei ylpeydessään osaa katsoa peiliin saamistaan varoituksista huolimatta, Jumala tulee nöyryttämään Babylonian sen omien rikosten kautta.

Yltäkylläisyyden ja nautintojen perässä juoksija on hyvin usein myös niiden orja. Sellainen houkuttaa myös huolettomaan elämään ja turvan laittamista kaikkeen muuhun kuin Jumalaan. Siellä missä on yltäkylläisesti leipää, sinne seuraa hyvin usein joutilaisuus ja väärä turvallisuuden tunne.

Babylonia esiintyy siis viisaana ja mahtavana, mutta viisaudessaan se ei silti osaa nähdä tulevaa tuhoaan. Raamattu kuvaa tämän suuren mahdin tuhoutuvan yhdessä silmänräpäyksessä.

Babylonia näki valtavaa vaivaa ennustelujen, noituuden ja astrologian perässä juoksemiseen. Rahaa hassattiin vääriin jumaliin ja kansaa opetettiin toimimaan samoin.

Raha, sen enempää kuin mikään määrä ennustajia, noituutta tai muita pakanallisia harjoitteita ei kuitenkaan riitä pelastamaan babyloniaa sen tuholta. Se tehdään naurettavaksi kansan silmissä juuri niiden osa-alueiden kautta, joilla se on itse johtanut kansaa harhaan. 

Vaikka babyloniaa kuvataankin maailman mahtina Raamatussa, niin tässä, kuten Sodoman ja Nooan ajan synneissä sisältyy aina myös rinnastus yksilön itsensä synteihin ja väärään vaellukseen.

Meidät on uskoontullessamme kastettu Jeesukseen Kristukseen. Tai osa kenties lapsikasteessa. Isä, Poika ja Pyhä Henki kuitenkin tulisi olla palvontamme kohde, ei haureellinen Babylonia. Jesajan kirjan luku 47 ei siis ole vain historiallinen tapahtuma, vaan meidän on nähtävä, että Jesajan kirjan Herra on se, jonka sana ja tuomiot ei vanhene. Tässäkin ajassa Hän siis varoittaa meitä vääristä teistämme ja kehottaa kääntymään niiltä ennen tuhoa.

Babylonian synnit löytyvät tänäänkin yhteiskuntamme keskeltä. Kiteytettynä ne pitää siis sisällään kaikenlaisten väärien jumalien palvomisen.

 

Epäjumalanpalvelus on aina kapinaa Jumalaa vastaan ja eikä noituus ole vain sitä, mitä ehkä käsitämme kaupallisista elokuvista, rohtoineen ja magioineen. Noituuden synti pitää tottelemattomuuden lisäksi sisällään myös itsepäisyyden ja kieltäytymisen alistumasta Jumalan tahtoon. Sitä on siis myös vallan ja kontrollin himo. Itsepäinen ihminen tekee tekee usein epäjumalia omista mielipiteistään.

Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."

1 Samuel 15:23

Saul sai tuomion Samuelin kirjassa kapinallisuudestaan Jumalaa vastaan. Meidän on siis pohdittava ja pyydettävä Herraamme näyttämään meille, missä me itse olemme mahdollisesti menneet vikaan? Mitkä ovat elämämme epäjumalia ja olemmeko kuuliaisuuden sijaan huomaamattamme jatkuvassa kapinassa Jumalaamme vastaan? Juoksemmeko uudestisyntyneinäkin  Babylonian syntien perässä?

Mitä ovat ne poppasmiehet ja muut maalliset tahot, joihin turvaamme heti, kun Jumalan antama vastaus tai ratkaisu ei miellytä meitä? Haluammeko me oikeasti Jumalan tahtoa elämäämme - vai kuten Babylonia, olemmeko kenties sokeutuneet Jumalan totuudelle tai omille mielipiteillemme? 

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat

Psalmi 73:27

Vie oman aikansa ymmärtää, ettei tämä maailma ole sitä, mitä me luulemme sen olevan. Kaikki täällä pyörii markkinatalouden ympärillä, eikä tämän maailman arvoja ole tehty Jeesuksen seuraajia varten. Tämä maailma ja sen rikkaudet eivät ole koskaan pysyvää ja koska emme tiedä, milloin tämä kaikki romahtaa - meidän on pidettävä luottamuksemme ja turvamme Jumalassa, joka ei horju.

Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:minua vaivataan joka aika

Psalmi 73:12-14

Me tulemme tuntemaan turhautumista siitä, että jumalattomat ympärillämme menestyvät ja meitä poljetaan lokaan. Me tulemme pettymään ja turhautumaan. Ja me tulemme joskus pettymään myös Jumalaan. Mutta Jumala Kaikkivaltiudessaan näkee kaiken ja haluaa lohduttaa meitä sillä, että jumalattoman menestys on vain ajallista. Meidän kunniamme ja pelastuksemme on ikuista. Jumala ei viisaudessaan ole asettanut meitä rikkaiden ja menestyjien osaan, koska Hän tietää, että se on hyvin usein tuhon tie.

Psalmin 73 jakeet on siis varsin samaistuttavia tämän ahtaan vaelluksemme keskellä. Näillä maallisilla babylonian teillä meille tarjotaan alati ratkaisuja kääntyä pois Jumalan tahdosta, joten meidän on pidettävä vaelluksestamme huolta ja tarkattava Jumalan antamia varoituksia. Meidän ei pidä katkeroitua niitä kohtaan, jotka menestyvät, vaan muistettava, että meidän lopullinen menestymisemme on Jumalan käsissä. 

Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan

Psalmi 73:24

Me saamme luottaa siihen, että jonain päivä tulee päivä, jolloin sortajamme painetaan lokaan ja siihen asti meidän tehtävämme ei ole sotia vastaan tai antaa olosuhteiden turruttaa meitä takaisin Babylonian synteihin, vaan turvata Häneen, joka meille on jo luvannut pelastuksen 🩷

Vaikka Jumala ei kielläkkään meiltä arjen luksusta, yltäkylläisyys, menestys ja hekuma ei ole se, mihin meidät on kutsuttu. Tämä pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko muistuttaa siitä, että me kuljemme kohti kärsimystä aivan kuten Mestarimme kulki matkallaan Golgatan keskimmäiselle ristille. 

Me emme siis seuraa ainoastaan ylösnoussutta Jeesusta, joka lupaa tulevassa ikuisen elämän vailla surua ja murhetta, vaan meidän tehtävämme on seurata myös sitä Jeesusta, joka käveli Via Dolorosan tien.

Tien, joka ei kenenkään mielestä sitä kävellessä ole miellyttävä, mutta se tulee olemaan iänkaikkiseksi parhaaksemme. 

Kun siis tämä pääsiäisenä hiljennymme muistelemaan Jeesuksen ristintyötä, naulan jäljet Hänen käsissään muistuttakoon meitä siitä, että kärsimyksemme on kuitenkin vain ajallista ja hetkittäistä. 

Ja ystävä rakas, jollet vielä ole tehnyt valintaasi Jeesuksen puoleen, niin tänäänkin on Jumalan armon heiluriovi just sulle auki. Ja nimitän sitä heilurioveksi, koska se aukeaa molempiin suuntiin. Jumala on antanut meille vapaan tahdon eikä siis väkisin pidä meitä luonaan, mikäli emme tahdo. Mutta koska emme tiedä, milloin tuo ovi sulkeutuu, tehdään valintamme ajoissa. 

Opetellaan tuntemaan mahtava Jeesus ja kiitetään pääsiäisen ylösnousun ihmeestä ja pyritään luomaan sellainen suhde Mestariimme, joka kestää Babyloniankin kiusaukset. 

Annetaan pikkusormemme, koko kätemme ja elämämme Jeesukselle vihollisen sijaan. 

Sillä vielä tänäänkin Via Dolorosan tien Mestari tahtoo sanoa sinulle ja meille kaikille Tule! Älä pelkää, Minä olen tullut sinua varten. En minä anna, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älkääkä pelätkö. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon 🩷

Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Jesaja 53:5

Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.

Apostolien teot 4:12

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

Roomalaiskirje 10:9