Minä annan tulevaisuuden ja toivon

Epävarmuuden keskellä, pimeinä aikoina, kun surulla ja tuskalla tuntuu olevan tukikohta suoraan sydämessämme, saattaa nousta kiusaus epäillä - onko Jumalalla sittenkään hyvää suunnitelmaa osaksemme? 

Kärsimys usein tuo meidät Jumalan luo, mutta se saattaa horjuttaa myös meidät pois Jumalan luota.

Usein Raamatun lupaukset ovat ne, mihin voimme tukeutua kriisien keskellä. Kun voimat ei riitä rukoiluun, vaan juuri ja juuri päivistä selviämiseen, voimme pitää kiinni sanasta - Jumala ei hylkää.

Sillä minä tiedän suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra, suunnitelmat hyvinvointia varten enkä pahaa varten, antaakseni teille tulevaisuuden ja toivon

Jeremia 29:11

Harvoin kuitenkaan Jumalan suunnitelmat osoittautuvat juuri sellaisiksi, kuin olimme kuvitelleet. Kuitenkin Jumala lupaa meille, pitävänsä hallussaan ne. Meidän ei enää tarvitse käyttää energiaa murehtiaksemme jokaisesta tulevaisuutemme hetkestä. Näiden suunnitelmien, jotka Jumala on varannut elämäämme varten, on tarkoitus tuoda toivo ja tulevaisuus. Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämästämme tulisi helppoa. Että emme koskaan kohtaisi vaikeuksia tai pahaa. Tai että kaikkien kärsimyksien edessä Jumala hyökkäisi välittömästi pelastaakseen meidät.

Jumala lupaa toivoa kärsiville. Mutta kärsimysten keskellä usein päädymme ihmettelemään miksi edelleen kärsin? Milloin vastoinkäymiset loppuvat?

Jumalan suunnitelmaan sisältyy toisinaan välitön pelastus ja toisinaan se antaa meidän marinoitua vahvemmiksi vaikeuksissa. Harva meistä haluaa Jumalan suunnitelman sisältäviä taisteluita, mutta niiden on tarkoitus koitua omaksi parhaaksemme ja kasvumme tueksi. Ja joskus tehdäkseen meistä tarpeeksi vahvoja auttamaan muita.

Jeremian kirjassa odotusaika luvattuun tulevaisuuteen ja toivoon oli pitkä. Pakkosiirtolaisuuden kerrottiin kestävän 70 vuotta. Jumala kuitenkin pyysi näitä ihmisiä pysymään siellä, missä he olivat, elämään tavallista arkea. 

Be still, and know that I am God

Psalmi 46:10 

Psalmi 46 kiteyttää saman Jumalan ilmoituksen, kuin Jeremian kirja sekä Mooseksen kirja, israelilaisten napistessa Jumalalle, joutuessaan punaisen meren ja hyökkäävien egyptiläisten väliin. (2. Moos 14)

Jumala ei aina tarjoa meille välitöntä pakopaikkaa. Meidän on kestettävä vaikeita aikoja tullaksemme vahvemmiksi ja kasvattaaksemme uskoamme. Oppiaksemme, että Jumalaan voi aina luottaa. Jumalan sanoessa olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Herra ja sodin puolestanne, on meidän hetkemme sopeutua Jumalan suunnitelmaan ja aikatauluun.

Jumala ei myöskään lupaa rikkauksia, täydellistä terveyttä tai ongelmatonta elämää. Vaikeudet eivät myöskään aina tarkoita, että olisimme tehneet jotain väärin. Mutta kun me tässä ajassa turvaamme Jeesukseen, Hän lupaa olla kanssamme ja lohduttaa meitä hädän hetkellä. Jeesuksessa, meillä on kaikki Jumalan siunaukset ja turva mukanamme. Meille on myös annettu Pyhä Henki avuksemme.

Ollessamme elämämme myrskyissä, me emme voi rukoilla punaistamerta katoamaan edestämme tai egyptiläisiä takaamme, jollei se ole Jumalan tahto. Me voimme vain luottaa, että Jumala taistelee puolestamme ja meidän on omissa olosuhteissamme jatkettava kulkuamme luottaen, että Hän halkaisee vaikka meret edestämme. Esteetöntä kulkua hän ei meille lupaa, mutta Hän lupaa taistella kanssamme. Siksi niin usein on huomattavasti edullisempaa uskonelämällemme rukoilla Jumalan tahtoa tapahtuvaksi ja hyväksyä se - kuin yrittää sovittaa omaa tahtoamme Jumalan suunnitelmaan, tai kapinoida sitä vastaan, sillä se tie vie vain turhalle kierrokselle Egyptiin. 

Meitä odottaa iankaikkisuudessa palkinto, joka on tavoittelemisen arvoinen. Se on tulevaisuus rakkaidemme kanssa, ilman surua ja murheita. Meillä on pysyvä toivo paremmasta. Otetaan siis sydämeemme ankkuriksi Jumalan lupaus, että Hän ei hylkää ja Häneen voi aina luottaa, vaikka olosuhteemme olisivat mitä tahansa 🩷

Lupauksen tulevasta antavat myös puut. Puut muuttuvat lumoavan kauniiksi syksyllä pukeutuessaan ruskan sävyihin vain karistaakseen lehtensä ja kuollakseen talven edessä. Mutta juuristossa ja oksissa piilee näkymätön Jumalan voima, joka karunkin talven jälkeen antaa jälleen uuden elämän, pukiessaan puut vihreisiin silmuihin ja uuteen loistoon.

 Kevät kuvastaa monella tapaa evankeliumin kauneutta, joka ilmestyy synkän ja toivonsa menettäneen maailmamme läpi. Mikään voima, ihminen tai kovinkaan talvi ei voi pysäyttää sitä.

Se antaa kuolleelle uuden toivon ja herättää uuteen elämään pohtimatta kannattavuutta sen kestosta. Toisinaan tuntuu, että puut tietävät tarkoituksensa. Syksyllä ne kilvoittelevat kauneudessaan ja nöyrtyvät kuolemaan itselleen, jotta kevään tullen ne saavat laittaa kaiken voimansa uuteen kukoistukseen.

Talvi on puiden erämaa aikaa kestää juuristonsa avulla. Se on pitkä odotusaika, aivan kuten meillä odottaessamme Jumalan lupauksia. Siksi juuristollamme on uskonelämässämme tärkeä merkitys. Niiden pitää olla kasvaneet hyvään maaperään, sillä kun eteemme tulee vaikeuksia ja pitkiä hiljaisia jaksoja, kestämme kaatumatta.

Jos sinulla lukijani, on pitkä talvi takana, karu erämaa vailla vastauksia, niin pidä kiinni toivosta. Odotusaika ei ole ikuinen. Vielä koitaa kevät ja uusi alku ja saat huomata Jumalan hyvyyden tulevan elämääsi uudella, raikkaalla tavalla.

Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt.

Jesaja 49:16.