Sinun varassasi

Värjötellessä nojatuolissa pakkasen kylmentämässä talossa aamukahvini kanssa, havahdun siihen, että viltti lojuu vieressäni tyhjänpanttina.

Laitan sen jalkojen päälle ja samalla tajuan, kuinka usein toiminkaan samoin Jeesuksen kanssa. Hän ehkä odottaa vieressäni, että pyydän apua, mutta sen sijaan yritän usein pärjätä viime hetkeen asti yksin. Olen kaiketi sen ikäluokan jäännöstä, joka kasvatettiin siihen, ettei apua pyydetä eikä almuja anota.

Tuo kyseinen viltti on puhuttanut minua ennekin. Se on pistelevä ja kutittava, mutta se on villaa ja siksi superlämmin. En pidä sen verenpunaisesta väristä, mutta ostin sen koska sain halvalla. Vasta viimevuonna pesulapun osuessa vahingossa käsiini huomasin, että se on valmistettu Ukrainassa. Yhtäläisyydet uskonmatkaan on valtavat.

Me ihmisetkään emme aina pidä siitä, mitä uskoontulo tuo mukanaan, itselleen kuoleminen on yhtä ärsyttävää, kun pistelevä villa ihoa vasten. Verenvuodatus Golgatalla toi kuitenkin meille halvan armolahjan ja pääsyn taivastielle. Ukrainan sota muistuttaa meitä siitä, että maailmassa ei ole mitään pysyvää turvaa. Olemme ainoastaan Kristuksen armopeitteen alla suojassa.

Ja Kristus on ainoa turvamme. Ilman häntä, meillä ei ole pääsyä Isän luo. Silti liian usein me yritämme värjötellä itseksemme ja taakoitamme itseämme huomatessamme puutteemme ja vajavaisuutemme. Sen sijaan, että voisimme vain nykäistä Jeesusta hihasta ja sanoa, tule tänäänkin minun avuksi, vain Sinun avullasi minä jaksan ja pystyn.

Ja meidän ei suinkaan pidä arastelella puutteitamme ja tarpeitamme. Jeesus janoaa toimia elämässämme, kuin lämpöä ja turvaa tuova peitto. Hän haluaa opettaa meille, ettemme pärjää ilman Häntä ja Hän haluaa opettaa meidät tuntemaan olomme niin turvalliseksi, että opimme jakamaan tuota saatua ja opittua turvallisuutta myös muille, niille, jotka tässä maailmassa ovat vielä vailla turvaa.

Jeesuksen veri riittää tänääkin meille kaikille. Vain pisara sitä riittää peittämään syntimme ja virheellisyytemme. Ja Hänen verensä suojassa on turvallista matkata, se on kuin peitto, jonka saamme kiskaista joka aamu päällemme 🩷

Isä on suurin tarpeidemme täyttäjä. Meidän täytyy luottaa ja turvata Häneen. Se onkin usein uskomme suurin koetus. 

Kristuksessa me kuitenkin olemme paketoitu Hänen turvaansa, kuin tuo kuvan pieni koira.  Meillä ei ole hätää, eikä pelättävää. 

Ja Kristuksessa, Isä tahtoo lempeästi kehottaa meitä lähtemään liikkeelle. 

Sinun edessäsi painamme päämme,

tuomme elämämme eteesi sun.

Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,

olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen

tuomme sydämemme sirpaleetkin.

Saamme turvautua syliisi suureen,

siinä levätä saa syntisinkin.

Sinä suuri sekä salattu Herra,

emme tunne vielä kasvojasi.

Olet johdattanut rakkaudella,

tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,

vielä etsimme ja epäilemme.

Siksi hiljainen on rukouksemme:

Tule tueksi ja turvaksemme

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Virrestä 930