Paasto blogi

Päätin aloittaa 40 päivän pääsiäistä edeltävän paaston tuhkakeskiviikkona (2023). Toteutin sen Danielin paastona, joka siis sallii rajoitetun syömisen. 

Paaston tarkoitus on hengellinen. Se on Kristuksen kunniaksi. Jos aikeinamme on paastota Jumalan kehotuksesta, on se tehtävä aina Hänen kunniakseen, ei laihtumis- tai oman edun tavoittelun tarkoituksessa.

Vaikka Raamattu sanoo, että paastokaamme salassa emmekä ulkokultaisuuden takia, koen että paastoavien uskovien vertaistuki on tärkeää. Blogia saa kommentoida.

Paasto ei ikinä ole kilpailu paremmuudesta eikä osoitus hurskaudesta. Koostin rehellisiä ajatuksia ylös sitä mukaan, kun niitä tuli. En päivittäin.

Mustan kahvin pidin mukana. En juonut sitä siirtääkseni nälkää, vaan pitäydyn aamukahvissa.

___

Ensimmäinen päivä, jälkikäteen kirjoitettuna pahin. Mihin olenkaan lupautunut? Olenko varma, että selviän tästä? 

Toinen päivä, eiliset epäilykset osottautuvat turhiksi. On hämmästyttää että mielitekoa ei ole kuin paaston sallimiin ruoka-aineisiin.

Kolmas päivä, tajuan lounaspaikan salaatin sisältävän juustoa, ei onneksi kuitenkaan määrällisesti paljoa. Mielenkiinto herää paastoa koskevaan kirjallisuuteen!

Neljäs päivä, olo vaan paranee. Takana on 21 tunnin täyspaasto, koska osittain unohdin syödä ja osittain ei edes tehnyt mieli. Hämmästyttävää kuinka hyvin kasvisruoka pitää nälkää poissa. Proteiinin saannista kannattaa pitää huolta. Mietin, että voisin ujuttaa paastoni sekaan jatkossakin muutaman täyspaasto päivän.

Viides päivä, eilinen raskas ilta ateria syömättömyyden jälkeen, oli virhe. Maha ei tykkää yhtäkkisestä kasvisten ja papujen määrästä. Olisi pitänyt syödä vain kevyesti. Alkaa käydä myös selväksi paaston hengellinen vaikutus. Rukoukset tuntuvat voimakkaammilta ja tuntuu entistä tärkeämmältä raivata tilaa hengellisyydelle. Päätös on selvä. Aioin kestää loppuun asti. Huomaan, etten oikestaan tarvitse kofeiinia kuin aamuisin ja siitäkin pystyisi kyllä luopumaan. Kurniva nälkäkään ei tunnu pahalle. 

Kuudespäivä, päädyin olemaan koko eilisen syömättä ja osan tästä päivästä, yhteensä 40 tuntia. Join vain vettä ja muutaman lasin kasvislientä. Huomasin että syömättömyys on oikeastaan mielen taistelua. Nälkä ei juurikaan vaivaa niin paljoa, että pitäisi syödä. Syömättömyyden jälkeen kyllä pelkkä vaatteiden pukeminen ja seisominen tuntuu työltä.

Ensimmäinen negatiivinen puoli iskee. Paasto heikentää entuudestaan huonoja yöunia. Kasvava vireys vie unet.

Päivä seitsemän, kiinnitän huomiota, ettei syödessä tule tunkkaista oloa, eikä ruokailujen jälkeistä väsymystä tunnu ollenkaan. Eikä makeanhimoa! En voi käsittää tätä! Erityisesti syömisen jälkeinen makeanhimo on kadonnut.

Päivä kahdeksan, ärsyttää! Syöminen unohtuu liian usein, koska ei ole nälkä ja toisaalta ei edes huvita syödä. Kun energiatasot romahtavat, se saa ärsytyksen pintaan.

Päivä yksitoista, nälkä löysi tiensä perille. Helpompaa oli kyllä ensimmäinen viikko, kun ei ollut nälkää. Toki, kukaanhan ei käske olla syömättä. Itse haluaisin itseäni syömättömyydellä rääkätä. Onni vai haitta, että työt tämän estää? 

Kvinoa-kidneypapu salaattikulhosta on tullut suosikki ruoka. Vannoutuneena lihansyöjänä täytyy kyllä todeta, että loppuelämän kasviruokailu ei tunnu mahdottomalta ajatukselta. Ainoa, mitä kaipaa, on tuore leipä, kananmunat ja juusto.

Päivä kaksitoista, alan kaivata keveitä lämpimiä keittoruokia. Tarkoitus keitellä tänään kasvishernekeittoa ja ensiviikolla kasviskeittoa. Vaikka Danielin paasto sallii syömisen, niin mieli kaipaa enemmän paastomeininkiä. Lihaksissa alkaa huomata jaksamattomuutta. Aloitan vihreän saven juomisen muutaman vuoden tauon jälkeen  maksimoidakseni mineraalien saantia.

Savesta lisätietoa täällä:

Juotava vihreä savi

Päivä 16, energinen olo. Ensimmäistä kertaa jaksoi pyöräilläkkin kunnon matkan. Takana 24 tunnin jakso syömättömyyttä. Tuntuu että sydän ja koko keho huutaa tämän syömättömyysen puolesta. Ei turhaan sanota, että paasto on koko kehon rukous. Tämä keho nauttii syömättömyydestä vaikka välillä ilmoittaakin nälästä vaativasti.

Päivä 21, joudun tarkistamaan kalenterista onko paasto tosiaan näin pitkällä. Tein eilen uuniperunoita kasvistäytteellä. Perunat maistui taivaalliselle, kun niitä ei ole tähän mennessä vielä syönyt, sekä täyte oli niin hyvää että jäin pohtimaan, mihin oikeastaan lihaa enää tarvitsen? Tomaattimehusta on tullut myös tullut uusi suosikki vuosien tauon jälkeen. Voisin elää päiviä pelkällä mehulla. Huomaan hiuksissakin jo nyt muutoksen. En tiedä johtuuko ruokavaliosta vai savesta mutta takkuuntuminen on helpottunut.

Päivä 35 Tuntuu ihmeelliseltä että pääsiäiseen enää reilu viikko. Aika on mennyt nopeaan. Kasvisruoka on tehnyt elimistölleni ja mielelleni todella hyvää. Isonkin lounaan jäliltä on ravittu mutta kevyt olo. Ei ruokakoomaa eikä tarvetta saada sokeria ruoan jälkeen. Verensokerin tasaantuminen on myös tehnyt sen että ruoka-ajoista ei tarvitse pitää niin tarkkaa huolta. Syön silloin kun on nälkä ja toisinaan paastoan pitkälle iltapäivään tai iltaan, jollei ole nälkä.

Päivä 41, virallinen paasto ohi! En voi uskoa tätä. Viimeiseen pariin viikkoon ei ole juuri ajatuksia paastosta syntynyt. On ollut helppoa ja mennyt omalla painollaan. Alussa reilummin pudonnut paino on tasaantunut, kun nälkä palasi. Aion jatkaa tätä ruokavaliota kehoa kuunnellen, niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Sallien tuoreen ja juuston jos mieli tekee. Lihatuotteisiin ei edelleenkään ole mielenkiintoa. Vannoutuneena pihvinsyöjänä joudun siis syömään sanani, kasvisruokailu on ihan ravitsevaa ja kehoa palvelevaa.

~

Yhteenvetoa paaston aikaisista tunnelmista. Merkittävimmät tuntemukset ja oivallukset tulivat niinä päivinä, jolloin paastosi kokonaan ruoasta. Niitä pyrin pitämäänkin viikoittain mukana.

Ruoanhimo on aika sitkeässä ihmisen lihassa. Tervekin ruoanhimo voi orjuuttaa. Sodoman synnistä mainitaan useimmin haureus, mutta syinä olivat myös ylpeys ja yltäkylläisyys. 

Katseemme pitäisi nostaa myös vatsamme himojen palvelemisesta Jumalan palvelemiseen.

Ruoka on hyväksi ja sallittua, mutta ei saa muodostua orjuuttavaksi asiaksi meille. 

Paasto on tehnyt todella hyvää. Se on ollut matka omaan itseen. Oppimista kuunnella kehoa ja sen tarpeita. Erottamaan tunnesyömistä oikeasta nälästä. Oppimista eroon syyllisyydestä ja kaikenlaisista muista itseä haittaavista  syömisajatuksista.

Jatkuva ruokailuista seuraava hyvänolon ja jaksamisen tunne opetti rakastamaan ja kunnioittamaan kehoani enemmän. Miettimään, mitä sinne haluan jatkossa laittaa.

Meistä jokainen jossain määrin ja joskus syö tunteisiin. Erityisesti sokeri ja herkut on niitä jotka meitä kouluttavat. 

 Mutta jos ne saavat liikaa valtaa ruokavaliostamme, se vaikuttavat terveyteemme ja oloomme. Monesti väsymys, uniongelmat ja jaksamattomuus johtuu ruokavaliosta.

Alun vireyden jälkeen omat uni ongelmat ovat väistyneet. Nukun pääasiassa hyvin ja se on katkeamatonta unta.

Myöskin entisenä karkkihimoisena oli ihmeellistä, että koko paaston aikana ei karkkia tehnyt mieli. Jos keho kaipasi makeaa söin banaaneja tai taateleita.

Ehkäpä ylensyönti ja ihmisten ylipaino johtuukin siitä, että kehon oikeaan nälkään ja aliravitsemuksesta kiljuvaan kehoon syödään laadullisesti huonoa ruokaa, kun sen sijaan pitäisi syödä sitä mitä keho tarvitsee, jolloin ylilyönnit ruoan kanssa jäisivät ajan kanssa pois. 

Jos ruoka hallitsee sinua, se sanelee sinulle ehdot. 

Jo alussa vahvistunut tunne on edelleen, en halua lopettaa tätä danielin paastoa pääsiäiseen. Aion jatkaa tätä oman fiiliksen mukaan, välillä paastoten, välillä sallien tuoreen leivän ja maitotuotteet, jos niitä mieli tekee. 

Kehoa kuunnellen, armollisesti ja kunnioittavasti.

Päädyin olemaan jakamatta hengellisiä kokemuksia paaston ajalta. Pidän ne itseni ja Herran välisinä. Voin kuitenkin sanoa että paastotessa hengellinen kokemus on varsin siunaava. Paaston ajankohta oli myös merkittävä, kohdanneet vastoinkäymiset oli paastolla helpompi ottaa vastaan, koska tuntui, että paastolla oli lähempänä Herraa.

~

Muistathan kuitenkin rakas lukija, että Jumalalle sinä olet yhtä arvokas, vaikka paasto tai ruokavalion rajoittaminen ei olisikaan ei olisi sinun juttusi.

Ja muista, se mitä sinä syöt, ei määritä sinun arvoasi 💝

Paastoa kuvina, yksi ruoka riitti mainiosti kun sen koosti järkevästi ja söi tarvittaessa "jälkiruoan."

Paaston jälkeen ei oikeastaan ole ollut minkäänlaisia ruokahimoja ja keho tuntuu huutavan edelleen kasvisruoan perään. 

~

Ja koska en ole virheetön, en paastosta varmasti monen mielestä selvinnyt täydellisesti. Danielin paastoa löytyy netistä eri variaatioina, osa hyvinkin askeettisia, osa sallien näkkärin ja teolliset kasvistuotteet.

Mieleni soimasi koko danielin paaston alun ajan siitä, etten suorita sitä täydellisesti, vesipaastopäiviä pitäisi olla enemmän, sekä vihollinen lisäsi kierroksia, että oikea danielin paasto sisältää pelkät keitetyt kasvikset eikä esim kasvispohjaisia eineksiä kuten satunnaisia kaurapohjaisia tuotteita tai punajuuripyöryköitä, sekä sen samalla ilkkuessa, että siemennäkkäriä ei ollut keksitty Danielin aikaan, eikä pähkinöitä ollut tuolloin kaikkien saatavilla.

Siispä, tästä tuskastuneena ilmoitin Herralle, että kasvisruokavaliolla pysyn koko ajan pääsiäiseen asti. Se ei välttämättä ole Danielin ajan mukainen ruokavalio, mutta se on kasvis ja siitä en tingi ja se on Sinun kunniaksesi. Tämä helpotti vastustusta, ja loppuajasta ei morkkiksiakaan enää tullut.

~

Kuva inspiraatiota jatkoon.