9 kilometriä

 Tartu käteeni, Minä johdatan sinua. Minä vien sinut vihreille niityille, vien sinut vesien ääreen, joista sinulla ei ole tietoa.

Kiitos Jeesus tästä sanasta. Tiedättehän muuten sen lauseen, kun julkisuudessa uusia asioita kommentoidaan aina, että ne tulivat täytenä yllätyksenä, vaikka monestikkin on selvää, että tuolla lauseella pelataan vain vastausaikaa.

Täytenä yllätyksenä tuoppaa moni Jumalan tarkoittama asiakin tulemaan. Vaikka me niitä ennalta rukoillisimme ja pyytäisimme, ne pelästyttävät, sillä ne eivät välttämättä tule siinä muodossa tai ajassa, kun olimme ajatelleet. 

En voi käsittää sitä kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, jota taivaallinen Isä meidän kaitsemiseen käyttää.

Tänään, pohtiessani pyydettyjä ja koettuja asioita ja erityisesti suhtautumistani niihin, en voinut olla nauramatta sille mielikuvalle mikä mieleeni nousi.

Kuvitellaan uimaranta toukokuisena päivänä, jolloin vesi on vielä viileää, mutta uintilämpöistä. Olet tuonut lapsesi uimaan ja ajatellut, että voit rannalla vähän nauttia auringosta samalla lasta vahtien. 

Jo muutaman viikon uimaanpääsyä kärttänyt lapsi hihkuu ja pomppii saadessaan uimapuvun päälle. Kuitenkin rantaan juostessa ja isovarpaansa kastettuaan veteen, lapsi juoksee takaisin sanoen se on kylmää, en halua uida. Lasta kannustaessa yrittämään ja leikkimään edes hiekassa saat seurata toista tuntia lapsen säntäilyä veden ja itsesi välillä. Sentti sentiltä uskalletaan syvemmälle.

Kovalla rohkaisulla ja ehkä esimerkin voimalla lapsi vihdoin uskaltaa kastautua, eikä pelkää vettä enää niin paljoa ja nauttii täysillä polskimisesta.

Katsellessasi lapsen riemua ja ajatellessasi, että nyt voit hetken hengähtää, lapsen itsetunto onkin kasvanut sen verran, että huomaat hänen haluavan hyppypaikalle ja isojen lasten leikkeihin mukaan. Taas riittää vahdittavaa.

Toisinaan täytyy pitää toista silmää kiinni ja antaa lapsen sallia tehdä virheitäkin ja kokeilla rajojaan luottaen, että lapsi palaa vanhemman helmaan. Ja hökäistyään vettä keuhkoihinsa, lapsi nauttii saadessaan jälleen turvallisen vanhemman vieressä kuivatella viltillä ja juoda pillimehua. Kunnes taas mennään. Toisinaan lapsi täytyy hakea pois isojen lasten leikin seasta tai kahlatessaan naapurin rantaan.

Monesti me ihmisetkin seisomme juuri tuossa kohden rannalla, uskaltamatta astua veteen. Isä kärsivällisyydessään antaa jokaiselle aikansa seilata rantahiekan ja veden välillä kunnes vihdoin uskallamme uimaan.

Jeesus on kuin toinen vanhempi pidemmän matkan päässä vedessä, kädet avosylin ottamassa vastaan sen, joka uskaltautuu kohti. 

Lapset ovat fiksuja ja heiltä voi oppia paljon. Jännittäessämme omaa uimiseemme lähtöä tai siinä pärjäämistä, muistelkaamme sitä lapsuuden riemua pelkojen voittamisesta, sitä riemua, kun vaikkakin hampaat kalisten ja iho kananlihalla värjöttelikin rantahietikolla pyyhkeen suojissa, oli silti selvää, että uimaan piti päästä uudelleen.

Hidastakin jahkailijaa Isä armahtaa. Sydämen halu riittää siihen, että meitä kasvatetaan ja vahvistetaan. Joskus mitättömiltäkin tuntuvilla asioilla. 

Eilen pitäessäni juomanhaku tauon kuntopyöräillessä, stressasin jos mittari kerkeää nollaa poljetut kilometrit. Vettä juoksuttaessa kuulin sanat 9 kilometriä. Yritin hosua takaisin sillä seurauksella, että urheilujuoma oli paakuilla pohjasta, mutta huomasin, että mittari ei ollut kerinnyt nollaantua ja lukema oli kuin olikin ilmoitetut 9 kilometriä.

Uimaan opettelevan lapsenkin on opittava ensin tunnistamaan vanhempansa ääni, jotta osaa kääntyä tarvittaessa takaisin ja osattava varoa vaaraa tai kovaa virtausta.

Sinäkään rakas lukijani et ole yksin. Jeesus on luvannut olla kanssasi maailman loppuun asti. Isän läsnäolossa ja varjeluksessa sinäkin saat kasvaa. Jeesus haluaa sinullekkin tänään sanoa: Tartu käteeni, Minä johdatan sinua. 

Vaikka meistä kaikista ei tulekaan triathlon tasoisia uimareita, se ei haittaa. Taaperoikäisenä vedessä kahlaajana sinäkin riität, kunhat uskallat astua veteen. Astua Jeesuksen luo. Ole siunattu ystäväni, sinä riität 💝

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.

5. Mooseksen kirja 31:8

Ja kyllä, kuntopyörästä saa kilometrit näkyviin, jos haluaa katsoa lukeman ennen taukoa. Useimmin sitä ei kuitenkaan halua katsoa, sillä jo poljettu määrä saattaa tuoda tunteen, että eiköhän tämä jo riitä. Kun taas sen sijaan, jos ajattelet, ettet ole polkenut vielä paljoa, jaksat vielä jatkaa. Mieli on ihmeellinen.

Jotakin samaa mielen käyttäytymistä on myös Herran seuraamisessa. On siunaus, ettemme kaikkea tulevaa tiedä, sillä jos tietäisimme, tai yrittäisimme kuvitella tulevan, ehkä nääntyisimme sen edessä. 

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!

Matteus 6:26

~