Ei mitään hätää

 Sinut on oksastettu minuun, et kuulu enää maailmalle.

Viime viikolla saatu lohdun sana viittaa Jeesuksen vertaukseen sanoessaan Hänen olevan viinipuu, ja Isänsä oleva viinitarhuri. Jokainen hedelmää tuottamaton oksa karsitaan ja hedelmää tuottavat oksat puhdistetaan liioista versoista, jotta ne tuottaisivat enemmän hedelmää.

Viinipuun oksia ovat Jumalan lapset ja vain yhteys tuohon puuhun antaa iankaikkisen elämän. Samaan elämänpuuhun viitataan jo 1. Mooseksen kirjassa (2:9). Iänkaikkisen elämän lupauksen lisäksi Raamattu on myös täynnä parantumisihmeitä.

 Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi. Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". 

Matteus 9:21-22

Joskus kertomukset Jeesuksen parantamisihmeistä tai muiden uskovien saamat kokemukset voivat ahdistaa meitä. Jeesus paransi sairaan naisen ja uskomme että Hän voi tehdä sen meillekin; meidät on itseasiassa myös valtuutettu parantamaan myös muita. Monet ovat olleetkin rukoiltavana, mutta sairaus tai vastoinkäymiset eivät olekaan väistyneet. Onko uskomme liian heikko?

Kun ihmeet jäävät tapahtumatta meidän kohdallamme, sydämemme tulee epäluuloiseksi. Onko Jumala sittenkään puolellamme?

Oksastettuina viinipuuhun, olemme kuitenkin Jumalan omia. Ehkä Jumala haluaa sairauttasi tai vastoinkäymisiäsi  käyttää omaksi edukseen. Ehkäpä edessäsi on vielä parantumisihme tai vastoinkäymisissäsi selviäminen toimii jollekkin muulle ihmeenä. Me jokainen kannamme toinen toistamme.

Jaetut kokemukset ja Jumalan ihmeet kantavat. Monesti toisen selviäminen asioista, joista itse ajattelemme ettemme koskaan selviäisi parantaa omaa uskoamme. Se saa etsimään yhä lujemmin Isää ja kaiken kestävää uskoa.

Älä siis viinipuun oksana pahastu karsimisesta, tai viereisestä oksasta, joka tuntuu kukkivan läpivuoden. Liikojen versojen karsimisessa on syynsä. Jumala sallii meille koettelemuksia, jotta pysyisimme pienellä paikalla. 

Ei siksi, ettei Hän mustasukkaisena haluaisi meidän loistavan, vaan tuntiessaan ihmisluonnon heikkouden, Hän varjelee, ettemme ylpistyisi. Jumala muistuttaa meitä tänäänkin, tälläkin vertauksella, että olemme vain viinipuun oksia eikä yksikään oksa ole toista parempi. 

Omat haaveemme ja suunnitelmamme eivät aina toteudu, mutta se mikä toteutuu varmasti on Jumalan lupaus. Jokainen puussa pysyvä oksa pelastuu. Jeesus Kristus ei voi omiansa koskaan hyljätä. 

Sain kokea pääsiäisenä Herran rauhaa tuntiessani jonkun seisovan nojatuolini takana ja laskevan lempeästi kädet olkapäilleni. Se merkitsi lohduttavuudessaan enemmän kuin tuhat sanaa. Monen viikon murehdinnat sulivat hetkessä pois. Vieläkin sen muistaminen on aseista riisuuvaa ja kyyneleleet silmiin tuovaa. Tunne jonka Jeesus halusi sanoa Minä olen tässä, ei mitään hätää.

Tuo tunne ei kuitenkaan ollut yksin minulle. Se on sitä myös sinulle. Jeesus haluaa sinulle rakas sisko tai veli tänäänkin sanoa: ei mitään hätää, Minä olen tässä.

Jeesuksessa meillä ei ole hätää. Ei tänään, huomenna eikä minään muunakaan päivänä. Keskity siis viinipuun oksana omaan kasvuusi, älä vertaa itseäsi muihin, tuota ajallasi hedelmää ja usko viinitarhurin hipaistessa sinua ja todetessa: ei mitään hätää, Minä olen tässä. 💝

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

Johannes 15:5

~

Viinipuuta tai -köynnöstä jalostetaan samalla tavalla kuin esim omenapuita. On hyvä pääverso, johon liitetään hyvää rypälettä tai lajiketta tuottava oksa. Juuriosan tulee sellainen, jolla on vahvat juuret ja esim talvenkestävyyttä. Oksa kasvaa kiinni pääversoon ja alkaa joidenkin vuosien päästä tuottaa satoa.

Me olemme oksastettuja Kristuksen runkoon ja tuotamme sitä hedelmää, jota Kristus tahtoo meidän tuottavan. Viiniköynnöksellä on vielä sellainen ominaisuus, että lähtiessään kasvamaan maata kohti se tekee helposti uudet juuret, vaikka on kiinni itse rungossa. Tällainen rypäle on kuitenkin laadultaan huono ja maultaan kelvoton.

Vertaus kuvaa hyvin ihmisvoimin tehtyä hedelmää, joka saa ravintonsa omista juuristaan Kristuksen ohi. Me olemme oksia Kristuksen viinipuussa ja tuotamme Isän viinitarhassa Kristuksen hedelmiä, joista suurin on rakkaus, mutta myös niitä luvattuja tekoja, joita Hän itse lupasi uskovilleen. Ja tähän soveltuu myös lupaus siitä, että mitä ikinä anomme Hänen nimessään, sen Hän meille antaa. Edellytyksenä on, että pysymme Hänen oksinaan, emmekä tee omia juuria.