Isän luo takaisin

Tunsin lapsena jo Jumalan. Tiesin että tuolla pilvien päällä on joku, joka minustakin huolehtii. Oma Isä ja Jumala.

Levolle laske luojani rukouksella lienee ollut suuri merkitys elämässäni. Kiitos siitä vanhemmilleni.

Kiitos käy myös lukuisista iltasatu hetkistä. Niitä odotti innolla ja ne olivat taianomaisia hetkiä, vaikka satukirjan varmasti osasikin ulkoa sekä lukija että kuulija, oli ne hetket silti merkityksellisiä pienelle ihmiselle.

Jumalaa opin rukoilemaan jo pienenä avuksi, asenne oli jo tuolloin pienenä, että jos ei Isä vastaa, niin Hänen tahtonsa nyt ei ollut tässä asiassa auttaa.

Muistan saaneeni lukuisia enneunia lapsena ja teini- iässä. Minua ennalta valmistettiin moneen tilanteeseen, mitkä olivat edessä päin. Tätä en tietenkään vielä tuolloin ymmärtänyt.

Aikuisiällä autoa ajaessa olen aina kummastellut varoituksia, joita kuulen. Varo tuota autoa, tuo tulee eteen, älä lähde nyt ulos jne.

Kerran näin unessa valkoisen komean ratsastajan tulevan avuksi. Ihmettelin tuota suuresti, kunnes parin päivän päästä olin pehmeässä lumen peittämässä ojassa, perä edellä autollani. Nöyränä jouduin soittamaan apua. Kun valkoinen auto kohdalle, tajusin samantien, mitä uni tarkoitti. Auto saatiin ylös ja jälkeäkään siihen ei ihmekyllä tullut.

Olen myös aikanani autokaupoilla varmasti herättänyt huvitusta ja silmien pyörittelyä, koska aina autoa vaihtaessa olen tullut tilanteeseen, että tiedän katsomatta minkä auton tarvitsen. Uskon että Jumalalla on ollut sormet pelissä tässäkin. 

Pelkän rekkarin tunnistamisella olen sanonut autokaupassa että otan tuon, edes kokeilematta. 

Mistäkö tiedän että Jumala oli mukana? Autot ei ikinä ole jättäneet tien päälle sekä jokaisen auton levysoittimessa on ollut aina kristillinen levy sisällä. Vaikka autot on siivottu liikkeen toimesta hanskalokero myöten, niin levyt olivat silti soittimessa.

Jumala myös varoittaa silloin kun eksymme väärään seuraan.

Olin 18 kesäisenä omistanut ajokortin 2 viikkoa, kun piti koulututun kanssa lähteä vähän ajelemaan kesken koulupäivän.

Suuri ylinopeus ja naureskelua. Kyllä minä osaan ajaa. Jokainen arvanee mihin tämä johtaa. Seuraavassa tiukassa mutkassa siltarummun kautta auto pari kertaa ympäri ja keskelle peltoa jäsähti vanhan saabin matka. Kaulaan tuli vain ruhjeet molemmille, mutta auton kohtalo oli kurja. 

Muistin jo apua soittaessa, että tämä oli edesmenneen veljeni auto. Loppui huumori lyhyeen hetkessä, kun ymmärsi, että piti vanhemmille soittaa ja sanoa kolaroineensa juuri tämän auton. Siinä oli varjelusta, että meille ei käynyt mitään, vaikka auto meni lunastukseen.

Me ihmiset usein pidämme elämässäme tapahtuvia asioita sattumina, mutta aika monessa asiassa meitä ohjaillaan, varotellaan ja autetaan.

Tuonkin jälkeen vielä elämässäni lukuisat kerrat mokattuani, ja yritettyäni itse, sotkeutuen kerta kerralta väärään seuraan, Jumala vihdoin pysäytti. 

Miksi? Koska Hän halusi. Minut, mustan lampaan oikealle tielle. Isä halusi lapsensa takaisin kotiin maailmalta. 

Kun katson jälkeeni, näen siunauksena kaikki vaikeudet ja virheet. Ne ovat muovanneet paremmaksi ihmiseksi. Olen onnellinen, että enää ei tarvitse etsiä, mennä ja tulla. Kaikki on valmiina katettuna pöytään, kun otamme Kristuksen vastaan. Ei tarvitse enää yrittää ja taistella.

Meille onkin annettu uskossa vapaa tahto mennä ja tulla. Mutta vapaus tuo vastuuta, sitä ei aina ihminen ymmärrä. 

Todellinen nöyryys ja ymmärrys asioihin tuli vasta kun kohtasi Jeesuksen. Tai Hän kohtasi minut, syntisen. 

Raamattua lukiessa kyllä taakka hartioilla lisääntyi siitä, ettei monesti mokannut kelpasi enää.

Mutta niin se vain iski, Jeesus ilmestyi Raamatun lehdiltä, kuten laulussakin todetaan ja avasi etten ole sen kummempi kuin muutkaan. 

Meille kaikille kuuluu sama pelastus. On aivan fantastista järjen käyttöä Jumalalta, laittaa Raamatun henkilöiksi enemmän tai vähemmän mokanneita ihmisiä, jotta meillä olisi perspektiiviä siihen, että ei ole täydellisiä ihmisiä. Me kaikki kelpaamme Jumalalle ja Jumalan työhön.

Jeesuksen matkassa ja hyvässä huomassa menikin muutama vuosi, kunnes iski epäilys mieleen, mihin Jumala jäi?

Mehän pelastumme Kristuksen kautta, koska hän on syntimme sovittanut ja meitä kehoitetaan rukoilemaan Hänen kauttaan.

Kasvoi kuitenkin tunne, että olen unohtanut Isän jonnekin, Jeesusta seuratessa. Meille vastataan, kun rukoilemme. Meitä autetaan, opetetaan ja neuvotaan.

On vain yksi Isä. Hän on Pojassaan antanut meille uuden armon ja Pyhän Hengen avuksi maan pinnalle.

Oli äärimmäisen lohduttavaa saada rukousvastaus epäilyksiin siitä, mihin olen lapsuuden turvani hukannut.

Kesken pyöräilyn, rukouksessa sain kuulla sanat: Minä se olen, olen aina ollut, yksin Minä. 

Hän on kokoajan ollut läsnä. Ohjannut, ennalta neuvonut ja valmistanut tietäni siihen, missä nyt olen.

Meidän kaikkien Isä. Hän on Pojassaan antanut meille pelastuksen, koska emme omin voimin sitä ansaitsemaan pysty. 

Tämän haluan antaa sinulle lohduksi lukija. Ei ole ikinä liian myöhäistä palata Isän luokse. Ei ole koskaan liian myöhäistä vastaanottaa Jeesus. Isän rakkaus on mittaamaton ja rajaton. Hän haluaa jokaisen meistä, matkallamme eksyneen kotiin 💝