Kun Minä kutsun, vastaatko?

Sauli Lehtosen kappale on soinut pidemmän aikaa päässäni aiheuttaen lieviä kylmiä väreitä. Jokainen muistanee, että Mun aika mennä on kappale jäi nuoren miehen viimeiseksi kappaleeksi. Hirvi katkaisi hyvin alkaneen laulajan uran ja vei pojan muille laulumaille. 

Iltamme ensimmäisen

Taas muistoista löydän

Heräävän rakkauden, ja kahvilan pöydän

Käden kun kädelle sun, mä laitoin niin hiljaa ja arastellen

Kutsuuni mun, sä vastasit värähtäen

Jos nään, sun silmistäsi lämmön kadonneen,

Jos et sä enää vastaa katseeseen, on kylmyys hiipinyt jo sydämeen,

Jos nään, oot kärsimätön kun me kohdataan, ei huules sula enää kuumaan suudelmaan,

Niin ymmärrän mun aika mennä on,

Vuosia laske mä en, vaan joskus kuin salaa

Menneitä mietiskellen, tuo tuokio palaa

Käden jos kädelle sun, nyt laitan ja hellästi sua hyväilen

Kutsuuni mun, sä vastaatko värähtäen.

Jos nään, sun silmistäsi lämmön kadonneen,

Jos et sä enää vastaa katseeseen, on kylmyys hiipinyt jo sydämeen,

Jos nään, oot kärsimätön kun me kohdataan, ei huules sula enää kuumaan suudelmaan,

Niin ymmärrän mun aika mennä on.

Vasta googletettuani sanat, näin tämän hengellisen merkityksen ainakin omassa, mielikuvituksen rikastamassa päässäni.

Ylkä, rakas Kristuksemme tarjoaa meille jokaiselle kättä. Ei pakota. Saa ehkä seuraamaankin itseään, mutta Hänen kääntyessään katsomaan silmiämme vuosien jälkeen, kysyn, olemmeko vielä palavia seuraajia? Samoja Kristukseen vastarakastuneita, kun silloin kun tulimme uskoon?

Olemmeko jollain tapaa luovuttaneet? Nääntyneet matkalla? Niin väsyneet maalliseen vaellukseen, että Kristukseen katsoessa, emme kehtaa päätämme nostaa?

Kristus on luvannut olla kanssamme loppuun asti. Kun Hän tulee hakemaan omansa, on Hänen mentävä takaisin ja kysymys kuuluu, pidätkö katseesi Hänessä siihen asti, jotta Hänen ei ole mentävä yksin? Pysytkö Hänen rakkaanaan?

Lähdön hetkellä pidäthän huolen, että katseesi on ollut lämmin. Että olet kilvoitellut loppukirisi niin palavasti, että voit riemuiten juosta Ylkää vastaan ja sanoa, katso minä olen tässä!

Kovien muutosten äärellä ollaan maailmassa. Maailma on jätettävä ja ryhdyttävä tuollaiseksi kaikkien pilkkaamaksi Jeesuslaiseksi, tyrkyttämään Evankeliumia kaikille, kuten Jehovan todistavat ovat vuosia tehneet.

Eilen kuin vastaukseksi, tunsin autoa ajaessa kämmenen kuumenevan todella paljon, kuin joku olisi siihen laittanut ison lämpöisen käden. Kuulin sanat älä pelkää, Minä olen sinun kanssasi.

Tämän haluan sinullekkin sanoa, älä pelkää, Jeesus on kanssasi! Otetaan jokainen kutsu vastaan rohkeasti, astua maailmasta. Aika on nyt.

Jäädään odottamaan tuota kuumaa poskisuudelmaa, jonka saamme painaa Kristuksen poskea vasten, kun olemme morsiamina taistelleet hyvän matkan ja saaneet ison kutsukortti pinon jaettua mahdollisimman monelle.