Laiska morsian
Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Ilm 3:2
On merkillistä miten rakkaus on kasvattanut ja kuin varkain takaovesta, se on hiipinyt minunkin sydämeen.
Olin iloinen, maailmaa ja ihmisiä rakastava lapsi. Suurisilmäinen niinkuin sukulaiset aina muistivat mainita. Ja erityisesti sinisilmäinen. Voi pojat, kuinka sinisilmäinen sanan molemmissa merkityksissä. Olen aina miettinyt olisinko välttynyt ongelmilta, jos en olisi ollut niin hölmö ja luottanut ihmisiin?
Äitini näki muutoksen jo oltuani muutaman vuoden omillani ja työelämässä. Hän sanoi, että sinä et ole enää se sama iloinen tyttö.
Tiesin etten ollut ja surin, etten uskaltanut äidille sanoa, että en halua tälläiseen maailmaan. Pahuus iski vasten kasvoja, kun lapsuudenkodin ovi meni kiinni.
Vuoden menivät ja sydän kylmeni vastoinkäymisten myötä. Viha kasvoi maailmaa kohtaan vuosi vuodelta.
Jeesus kuitenkin muuttaa ihmisen. Kun tulet hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenäsi, se muuttaa ihmistä. Ja jotakin muutakin tapahtui. Yhtäkkiä huomasin että vihan tilalla oli rakkaus, niitäkin kohtaan, jotka olivat väärin minulle tehneet. Ihmeellinen rakkaus oli kasvanut ihmisiä kohtaan.
Vaikka päätunne nykyään onkin, että olen onnellinen ja iloinen Jeesus fani, niin muuttuminen on tuonut mukanaan myös hädän.
Riistävän ja raastavan hädän muista ihmisistä. Sitä kun ennen ajatteli, että ihmiset ansaitsevat kohtalonsa, niin nykyään on hätä heistä, jotka joutuvat helvettiin. Ne mukavatkin ihmiset joutuvat, jolleivat usko.
Välillä käy mielessä, onko meillä kirkkojen kanssa kulkiessa mennyt lapsi pesunveden mukana? Se oleellisin kristinuskossa eli Jeesuksen seuraaminen ja helvetistä varoittaminen on johonkin jäänyt?
Luotammeko me uskovat tempaukseen niin syvästi, että alitajuisesti olemme tuudittautuneet ajatukseen, että muilla ei ole hätää, koska ahdistuksestakin vielä pelastuu? Mutta tätäkö Jeesus tarkoitti? Entä Paavali sanoessaan kilvoittele hyvä uskonmatka?
Kilvoitteluhan on päämäärätietoista tavoittelua tai ponnistelua jonkun tärkeän asian eteen. Teemmekö sitä?
Väitän, että me suomalaiset olemme maamme rikastuessa ajautuneet yhä syvemmälle oravanpyörään, laskujen, velan ja työelämän kierteeseen. Omistamme maallisia aarteita enemmän, kuin henkisiä.
Vähissä ovat ne ihmiset, jotka myyvät kaikki ja lähtevät kadulle saarnaamaan.
Omatunto, tuo viheliäinen ja siunattu seuralainen muistuttaa tekstiä kirjoittaessa, että mikä minä olen puhumaan? No en olekaan, se on varma. Samalla kun tämä on teesi ja hätähuuto itselle, se on sitä myös sinulle.
Me olemme kutsuttu tekijöiksi! Tekemään jokainen ihminen Jeesuksen opetuslapseksi. Jos kirkko luopuu velvollisuudestaan, se tehtävä jää meille!
Jos kirkossa pappi saarnaa jotain muuta Jeesusta tai oppia, niin meidän tehtävä on nousta penkistä ylös ja korjattava asia ääneen ja tarvittaessa tulla vaikka uloskannetuksi kirkosta!
Meidän tehtävä ei ole laittaa pelastusarmeijan pataan rahaa, varsinkaan, jos sitä ei ylimääräistä ole, vaan kävellä pari korttelia sinne missä autettavia on. Antaa kadun ja viinan viemille ihmisille ilmoitus, että Jeesus rakastaa heistä jokaista sekä tarvittaessa annettava vaikka oma takki lämmikkeeksi, jos joltakin sellainen puuttuu.
Jos seurakunnat eivät halua fanaattisia uskovia sisälle tai emme oikeata oppia sieltä löydä - meidän on yhdistyttävä ja aloitettava pitämään kotikouksia! Ryhmittäydyttävä ja vyöryttävä kaduille saarnaamaan Evankeliumia!
Mentävä vaikka piritorille - kuten Wilkerson meni aikanaan, räkivien teinien eteen New Yorkin pahamaineisimmalle alueelle ja saarnattava. Ei Jumala vaadi meiltä papin kauluksia vaan rohkeuden ja kuuliaisuuden!
Ja se poika muuten, joka piti veistä Wilkerson kaulalla, on tänäkin päivänä palava evankelista, kiitos Wilkersonin.
Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään,
teen minä heille juomingit ja juovutan heidät,
että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen uneen
eivätkä enää heräjä, sanoo Herra.
Jeremia 51:39
Kun ulkomailta leviää oppi meidänkin kirkoihin, että Jumala on sukupuoli neutraali - se on meidän viimeinen hetkemme irrota Sodomasta! Ketään, ei kirkkoon kuuluminen pelasta, eikä eroaminen vie keneltäkään taivaspaikkaa!
Milleniaalit ja sitä nuoremmat tuskin tietävät edes, mikä helvetti on. Koulut ovat vaihtaneet Jeesuksen sateenkaari opetukseen.
Kun maailma sanoo ihmisille että on ok olla eri sukupuolia ja olla oikeastaan kenen kanssa tahansa, koska Jumalan kämmenellä laulussakin sanotaan, että kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on - on meidän oltava paikalla ja korjattava, että jokainen kyllä kelpaa Jeesukselle, mutta synneistä on käännyttävä!
Huoraavan pastorin käsistä vaaditaan sen veri - jota hän on opettanut elämään synnissä, mutta syntinen on omillaan, jos kukaan ei varoita.
Meillä pitäisi olla valittajaiset, suru rinnassa, vaikka muuten iloisia seuraajia olisimmekin. Tarvitsemme ryhmärukouksia ja kasvavaa voimaa jokaiselle. Rukouksia rohkaistua ja lähteä!
Meitä uskovia ollaan kokoajan työntämässä samaan kaappiin piiloon, mistä synti on jo kaikissa muodoissaan tullut ulos. Meidän uskovien on taisteltava, koska kirkot ovat jo luovuttaneet!
Jeesus ei missään kohtaa opettanut, että jääkää paikoillenne, tyytykää ja luovuttakaa, jos näette esteitä.
Herätkää! Meidän on herättävä! Me emme saa jäädä vaan puhujiksi.
Me emme voi olla kuokkavieraita Ylkän häissä, meidän on oltava naimiskelpoinen morsian! Slangi kielellä sanottuna, vaimomatskua. Puhdas ja työnsä tehnyt morsian! Teoiltaan neitsyt Kristuksen myötä!
Ei Kristus halua itselleen nukkuvaa morsianta, laiskaa emäntää tai vaimoa, joka ei Miehensä sanaa puolusta. Puolisoa, joka ei huolehdi, että häävieraat ovat kutsutut!
Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee.
Efes 5:14
Jos sinulla ei ole herännyt hätä ja suru muiden puolesta, niin herätä se! Koettele sydämesi! Pyydä se Jeesukselta taistelutahtoa ja rohkeutta, rukoile ja taistele!
Me emme saa haudata leiviskäämme, muuten jäämme kelvottomiksi palvelijoiksi. Minäkin. Siksi kehoitan rakas sisko tai veli, nouse ja taistele!
Taistelu tuo mukanaan muitakin. Kun yksi uskaltaa, uskaltaa toinenkin ja kolmas ja neljäs. Ja kohta noita Kristuksen lamppuja alkaa nousemaan, kuin sieniä sateella tähän yhä pimenevään maailmaan.
Me olemme lamppuja, mutta jos olemme piilossa, niin kuka meidät näkee ja pelastuu? Ei kukaan!
Meidän on taisteltava, jottemme menettäisi heistä yhtäkään!!
Minä etsin ja etsin.
Ketään en löytänyt. Kukaan ei tullut.
Kaikki pakenivat.
Minä olisin antanut ohjat ja tehtävän.
Olisin siunannut ja varjellut. Sinä olit liian hyvässä osassa.
Tottunut ylellisyyteen ja lämpöön. Arvostamaan kallista tyynyäsi.
Mutta Minä nostan vihan niitä vastaan, jotka eivät Minua kuulleet.
Jotka halusivat sulkea korvansa, pitää jopapäiväisen sapattinsa.
Heidät Minä nostan ja heitän sivuun.
He ovat käyneet kelvottomiksi.
Aikasi on tullut Siion!
Jyvät erotetaan akanoista ja akanoiden kohtalo on kurja.
Mene ja tee, ettet jäisi rikkuriksi.
Minä olen puhunut.
Katkerat kyynel norot valuvat tätä kirjoittaessa. Mikä sanoma jaettavaksi muille. Kaiken meille tarjonnut Isä, on tämän tilanteen edessä?
Tämänkö me Isällemme tarjoamme, laiskuuden?
Tämänkö takia ihana Jeesus oli ristillä?
Kiitos Isä, että annoit tämän sanoman ja rohkeuden kirjoittamiseen 💖
En tahdo murhetta kantaa,
vaan en tiedä kuinka voisin
kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin.
Kun kansojemme suurmiehet
noissa suurissa toimissaan
kompuroivat pimeässä,
kaaos kannoillaan.
Positiiviset pellet
hellii hyvää ajatustaan
ja elävät niin kuin paholaiset.
Siksi pukeudun mustaan,
kun yhteinen maailma on
pelkkää mielikuvitusta.
Minä pukeudun surupukuun
ja surupuku on musta.
Jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan,
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan,
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku.
Eikä se juuri naurata.
ei se nostata mielialaa,
kun itkusta kaikki alkaa
itkuun kaikki aina palaa.
Kun kokonaiset kansat
käyvät pelaamaan pedon lukuun
Jos oikeutta
enemmän vain nähdä saan
voin verhoutua
vaikka lumenvalkeaan,
mutta jos maailma jatkaa
pimeän matkan taivallustaan
ylläni on surupuku
ja surupuku on musta.
Timo Rautiainen - Surupuku
Amen. 💖👑💖 Suru ja hätä on suuri niitä kohtaan jotka ei Jeesusta tunne ja niitä kohtaa jotka " nukkuvat". 🙏
VastaaPoista