Itke tyttö itke

Sanoma tuli kuin Isällisenä kehoituksena. Tähän on olen saanut jo paastorukouksissa tutustua, kun Pyhä Henki murtaa kesken rukouksen ja itku sekä hätä muiden puolesta, vyöryy valtoimenaan ulos. Sydän itkee oikeaa hätää muiden puolesta.

Ja tähän Isä meidän haluaa pystyvän. Itkemään ja valittamaan rukouksessa. Ei itsemme tähden, vaan muiden. Taistelemaan rukouksessa muiden sielujen pelastamiseksi! 

Olemmeko alttiit suremaan ja kärsimään? Isämme haluaa, että osallistumme Hänen työhönsä henkisesti ja fyysisesti. Koko kehollamme! 

Että tulemme osalliseksi Isän hädästä! Hädästä niiden puolesta, jotka eivät tunne vielä Isää ja Poikaa.

 

Kun annamme Kristuksen lisääntyä meissä, se tuo mukanaan myös muuttuvan ajatusmaailman, jonka pitäminen kurissa vaatiikin päivittäistä työtä meiltä. Se merkitsee, että sallimme Pyhän Hengen valaista sisimpäämme ja muuttavan vääriä asenteitamme, itsekkyyttämme. 

Opetuslapsina ollessamme Isän tahto on että seuraamme Jeesusta innokkaasti. Että rukoilemme ja rakennamme Kristuksen ruumista hellittämättä. Vapaahtoisesti, ilman pakkoa.

Mutta mikä siunaus meillä onkaan tässä, että Isä suo meille mahdollisuuden kulkea matkaamme voitokkaasti taistellen? Osallistua Hänen työhönsä!

Jeesus haluaa olla Herramme ja Vapahtajamme, mutta myös oppaamme ja roolimallimme, vain jos annamme Hänelle siihen luvan!

Saamme pyytää työssämme apua Kristukselta ja suomme Isälle iloa, kun kuljemme tukevasti Hänen lähellään, kysymme neuvoa ja keskustelemme. 

Tämä on sitä tapaa elää kiinni Kristuksessa Jeesuksessa, jota meiltä halutaan. Emme elä enää itsellemme. Näemme ja kohtaamme myös muut.

Itke tyttö itke kehotus on samalla kertonut syyn jo lapsuudessani tuntemalle tuskalle. Tuskalle vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, kiusaamisen, köyhyyden ja sortamisen puolesta. Hätääni, miksi muut eivät näe tätä? Miksi kukaan ei puutu? Miksi nämä kaikki sallitaan? Isä, minä en halua elää tällaisessa maailmassa!

Mutta Isä on nähnyt tämän kaiken kokoajan. Hän itkee ja elää sitä tuskaa katsoessaan tämän maailman pahuutta ja vääryyttä. Katsoessaan luotujaan, jotka vaeltavat pahuudessa. Ja vielä vähän aikaa pahuus saa toimia, kunnes, vanhurskaat ja viattomat pelastetaan. Siihen asti, meillä riittää vielä työnsarkaa.

Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. 

Luukas 23:34

Kuinka suurivoimavara meille on annettukaan saadessamme tunteet jo kohdussa ollessamme! 

Isä anna minun kokea enemmän hätääsi! Isä, tee se meille kaikille! 

Herätä Isä meidät!

Voi kuinka paljon on ihmisiä, jotka koko elämänsä ovat seisoneet vain askeleen päässä lammikosta, anteeksiantamuksen kirkkaasta lähteestä. 

He ovat nähneet, kuinka moni on astunut lähteeseen ja kokenut Jumalan lapseksi tulemisen. Heidän viereltään kirkon penkistä on lähtenyt joku Jeesuksen kutsun kuultuaan ja palannut taivaallinen riemu sydämessään. 

He ovat kuulleet pelastettuken kiitoslaulut. He ovat tunteneet ne kirkkauden maailmoista syntyneiksi. He ovat itkeneekatsellessanaan, kun vesi kuohutetaan ja syntien anteeksiantamus on täyttänyt sydämet.

He ovat nähneet kaiken tämän ja kuitenkin ovat itse osattomana, askeleen päässä - kohtalokkaan askeleen päässä.

 Kumpa osaisin toistaa Jeesuksen kysymyksen niin hellästi, rakkaasti ja suloisesti, mutta vakavasti, ikuisuustuntuisesti:

Tahdotko tulla?

Hilja Aaltonen - Suuremmassa kädessä