Jeesus kateissa

Joonan kirjan opetus. Jumala käski Joonaa mennä Niiniveen, mutta Joona ei halunnut ja pakeni. Meidän ikäluokka muistaa tämän Raamatun kirjan jo koulusta. Joona oli poika, joka päätyi kalan vatsaan ja selvisi.

Mitä pelottavaa sitten Niinivessä oli? Niinive sijaitsi nykyisen Pohjois-Irakin alueella ja niiniveläiset olivat Israelia vihaavia terroristeja.

Sama, kuin nykyajassa, jos Jumala käskisi mennä isis-terroristien eteen sanomaan, että tuomiot tulevat, kääntykää! 

Kyllä hymy hyytyisi ja harkitsisin itse varmaankin uimista kotiin, jos laivaa ei olisi lähistöllä.

Joona ei halunnut totella Jumalaa ja olisi halunnut sulkea silmänsä Niiniven pahuudelta, antaa kansan hukkua omiin synteihinsä.

Lähetyskäskystämme kieltäytyminen ei ainoastaan uhmaa Jumalaa, vaan tavallaan toivotamme muut meneväksi helvettiin, jos emme varoita heitä.

Siinä missä näemme Jumalan halun pelastaa syntinen Niinive, meidän pitää nähdä Jumalan halu pelastaa kaikki kaupungit ja kansat, vielä tässäkin ajassa.

Jokainen kansakunta, ihmisryhmä ja rotu otettava rakkaudella vastaan.

Mutta rauhaa ei voi tuoda kukaan, jolla ei ole rauhaa itsellään sydämessä. Maailman pitää saada tietää kuinka pelastutaan. Kuinka saadaan synnit anteeksi. Oppia, mistä rakkaus lähimmäiseen tulee. Niinive ei tiennyt. Merimiehet eivät tienneet, Joona tiesi, muttei halunnut kertoa.

Olemme saaneet Jeesuksen myötä uuden tilaisuuden pelastaa uusi Niinive ja kaikki kansat. Mutta käykö meidän niinkuin Joonan? Me emme halua lähteä, koska ajattelemme, että syntinen kansa ei muutu eikä ansaitse parannusta? Pelkäämme joutuvamme nolatuiksi.

Jos meillä on Jeesus hukassa, eikä sydämessämme, meillä ei ole silloin hätää muista ihmisistä. Meillä ei ole silloin rakkautta kohdata jokaista ihmistä rakkaudella ja vertaisenamme. 

Meillä pitää olla halu saada kaikki ihmiset saman risiinikasvin alle suojaan, eikä murjottaa Jumalalle tehtävistämme tai Hänen armahtamistaan ihmisistä.

Ristin edessä oli Jeesuksen kuoltava. Niin on meidänkin. Ei toki konkreettisesti, vaan hengellisesti. Jotta Jeesusta voi seurata on omille haluille, suunnitelmille ja mielipiteille kuoltava. 

Luovuttava maallisesta. Se ei todellakaan ole helppoa. Se on kipeää ja aikaa vievää, mutta kun ymmärrämme, kasvamme ja huomaamme, että tahtomme on olla vain Jeesusta lähellä - tajuamme, että luopuminen maailmallisesta elämästä on ainoa ja paras vaihtoehto, jonka voimme saada. Silloin meillä on myös varjelus ja siunaukset mukanamme, kun olemme kuuliaisia.

Me ihmisethän usein haluamme siunaukset ilman vastuuta, mutta meidän työnantajamme on Jumala. Kuinka voimme odottaa, että Isä maksaa palkkamme, jos palvelemme maailmaa?

Voi, kuinka odotankaan että saan lopullisesti päivittää blogin työtilanteeseen; kokopäivä työssä yrityksessä Taivaallinen valtakunta. Matkaa siihen vielä on ja se on ollut pitkä. Olen ottanut askeleita yhtä paljon taakse kuin eteen, mutta nyt ainakin tiedän suuntani.

Siihen suunnan ja työn valitsemiseen kehotan sinuakin rakas sisar tai veli. Älä kuitenkaan pelkää tai ahdistu, vaan jätä tämäkin asia Jeesukselle. Hän kantaa ja auttaa sinua. Et ole yksin! Anna Hänen ohjata ja luotsata sinut sille tielle, mikä on Isämme tahto.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.

5. Mooseksen kirja 31:8

__

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, sillä antaessaan saa,                  kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

__

Minun kansani on tullut kadonneeksi laumaksi; heidän paimenensa ovat heidät vietelleet ja antaneet heidän eksyksissä kävellä vuorilla, niin että he ovat vuorilta menneet kukkuloille, ja ovat unhottaneet majansa.

Jeremia 50:6