Lapsena olon opettelua

Lapsi on puhdas ja viaton. Lapsi on aito ja ilmaisee uskonsa vilpittömästi. Lapsi on herkkä ja kaikkeen uuteen innostuva. Jeesus rakastaa lapsia, koska Hän on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. Mutta mikä meiltä sitten on kadonnut? 

Kyky olla Jumalan lapsia ja elää Hänen läheisyydessään. Turvata ja luottaa Häneen ja Hänen tahtoonsa. Jeesuksessa tuo kaikki on meitä lähellä. Me saamme nauttia Hänen jakamattomasta huomiostaan ja turvastaan.

Lapsi on vielä raakile maailmaan ja tarvitsee isomman turvaa. Jeesus haluaa olla sinun turvasi, kun tunnet itsesi hauraaksi ja avuttomaksi. 

Lasten keino on ilmaista hätäänsä itkemällä ja huutamalla. Meilläkin Jumalan lapsina on lupaa huutaa apua, kun sitä tarvitsemme.

 Jumala lupaa kuivata myös sinun kyyneleesi

Jesaja 25:8; Ilm.21:4

ja kuulla sinun huutosi, kun pyydät häneltä apua 

Psalmi 50:15

Lapsi on vanhempiensa rakkauden kohde ilman, että hän voi itse ansaita sitä omilla teoillaan. Samalla tavalla Jumala näkee myös meidät oman suunnattoman rakkautensa kohteina.

 

Minä tiedän kaiken sinusta. Minä tiedän milloin istuudut ja nouset.

Tunnen kaikki tapasi. Sinä et ole virhe.

Minä suojaan sinut edestä ja takaa, käteni Minä pidän pääsi suojana. 

Kaikki päiväsi on kirjoitettu kirjaani. Sinä olet ylen upeasti tehty.

Psalmista 139

Kun lapsi hyppää tasajalkaa kuralätäkköön, siitä hetkestä ei puutu mitään. Kielloilla ei juuri ole vaikutusta asiaan. Ihan kuin kaikki tapahtuisi ulottuvuudessa, jonne aikuisen puhe ei kanna. Hyppy ja läiskähdys, siinä on kaikki. Pienen ihmisen välitön vaikutus maailmaan, nähdessään miten vesi käyttäytyy ja miltä se tuntuu. Porttikongissa kaikuva vilpitön ilo ja nauru.

Kun kasvamme, meidän on paljon vaikeampi hyppiä enää lätäköihin. Järjelliset syyt vievät ilon asiasta. Näin aikuisenakin, ne ovat sateen jäljiltä edelleen pihalla, mutta jotakin on poissa. Ilon tilalle on tullut huoli kenkien kastumisesta ja likaantumisesta, epäily että teemme jotakin väärää jos vielä aikuisena nautimme tuosta.

Taika on poissa, mutta halu on tallella jossain syvällä sisimmässämme. Maailmaan hukkuminen onkin todellinen haaste onnellemme ja iänkaikkisuudellemme. 

Mutta siltä hukkumiselta Isä haluaa meidät pelastaa. Jeesuksen kautta, saamme tulla Taivasten perikunnan lapsiksi. 

Maailma on yhtäkkiä mahdollisuuksia ja ilon hetkiä täynnä, kun näemme esteiden sijasta mahdollisuudet. Kun saamme Kristuksessa olla rakastettuina, omina itsenämme, vailla häpeää. 

Yhtähullulta kun kuulostaa jonkun äidin suusta kieltää lapsiaan hyppäämästä lätäkköön pihalla, yhtä hullulta kuulostaa toisen kristityn suusta lause, et voi jättää töitäsi, oletko hullu, ei Jumala voi maksaa laskujasi.

Tuossa lätäkköön hyppäämisen hetkessä on paljon merkityksellisyyttä, jota emme enää kasvettuamme aikuisiksi muista. 

Se on hyppyä tuntemattomaan, välittämättä siitä, ettei tiedä kuinka siinä käy, uskallusta hypätä uskoen, että se vie jotakin parempaa kohti.

Siihen olemme kutsutut myös lähtiessämme seuraamaan Jeesusta. Se on kutsu hypätä tuntemattomaan, jättää kaikki vanha tuttu, joka meitä kahlitsee.

Rukous tähän päivään:

Sinuun minä turvaan Isä. Sinuun Jeesus minä luotan ja annan elämäni ohjakset, joiden pitämiseen käteni ovat jo väsyneet. 

Näytä rakas Jeesus tahtosi elämässäni, opeta minulle tie Isän lapseksi. Opeta minua näkemään ne ihmeet, jotka olet suonut minulle.

Ohjaa minut jälleen lapsenkaltaiseksi, joka vailla epäilystä, katsoo luottaen eteensä tutkien ja ihastellen.

Karista rakas Jeesus minusta kaikki maallinen, joka näännyttää minua ja estää näkemästä Sinun valtakuntaasi.

Anna rakas Jeesus meille kaikille Sinuun turvaaville silmät nähdä Sinun tahtosi elämässämme.

Aamen

~

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.

Sananlaskut 3:5-6

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!

Matteus 6:26