Matkalla ikuisuuteen

Kuoleman pelosta hautajaismusiikkiin oli tarkoitus olla tekstin otsikko. Siinä missä kuolema ennen pelotti, pakotti miettimään valintoja ja kumartamaan pelkoa. Enää se ei sitä tee. 

Jeesuksen matkassa tiedän, että minulla on toisella puolen tulevaisuus odottamassa. Tulevaisuus, josta en tiedä muuta kuin itkun ja murheen olevan siellä poissa. Sinne odotan pääsyä. 

Kuoleman pelon häviäminen tuo elämään uudenlaista riemua. Kaikkivoipaisuuden tunnetta, joka silloin tällöin nöyristelee ainoastaan vaatimusta elää jokainen päivä niin, kuin olisi jo viimeinen. Pelko ei enää vangitse.

Albino Adagio kappale on sellainen sukumme hautajaiskappale, jota ei tähän mennessä ole voinut kuunnella itkemättä. Se on soinut äitini, veljeni ja muutaman muun sukulaiseni hautajaissa. Kappale, jossa korkeat kohdat viistävät viimeisetkin haava auki.

Eilen löysin tuosta kappaleesta suomalaisen hengellisen tulkinnan. Kuivin silmin ei tietenkään voinut kuunnella, mutta toista kertaa kuunnellessa ja kiinnittäessä huomiota sanoihin, se toikin uudenlaisen voimabiisin sanat tajuntaan. 

Samalla se toi kappaleen listalle jonka haluan mahdollisissa hautajaisissani soitettavan. Alle nelikymppisenä ei voi kuin ihmetellä sitä muutosta, että on saavuttanut uskon kautta elämässään sen pisteen, että ei tarvitse enää mitään. Kaikki on hyvin nyt. Ja jos lähteä pitää, siihenkin on valmis.

Siihen asti tämä olkoon eräänlaista maailman hautajaisten viettoa tunnustava biisi. Itselleen on kuoltava ja Herran valitsemia teitä ei vielä tiedä. 

Niitä odotellessa voi täyttää sielun riemulla siitä, että tapahtui mitä tapahtui, ikuisuuteen tässä ollaan menossa 💝

 Matkalla Ikuisuuteen 

Saan nousta aamuun uuteen

Voin luottaa johdatukseen ja 

Taivaan varjelukseen

Ei huolet voi uuvuttaa

Niin kaunis on, niin kaunis on maa

Riemuiten käydä mä saan

Jätän murheeni taa

Matkaajan tie

Haaveisiin vie

Kanssa ystävien

Veljien siskojen

Näin matkaani teen

Kun päivä iltaan vaipuu

Mieleni täyttää kaipuu 

niin kiittää silloinkin saan,

Luojaa taivaan ja maan

Hän johtaa kulkuamme

On jossain maa, ikirauhan maa mua johdattaa.

Vain säteet auringon nuo voimaamme elämän suo

Suojaisaan ikuusuuteen matkaani teen,

matkaani teen ikuisuuteen

Luojani luo.

Katso, Jumalan asuinsija 

ihmisten keskellä! 

Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. 

Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. 

Kuolemaa ei enää ole, 

ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, 

sillä kaikki entinen on kadonnut.

Ilmestyskirja 21:3-4